Raahe Raahelainen Kirsti Vähäkangas julkaisi laskelmoidusti Pekanpäivien kynnyksellä omakustannekirjan Silippuja ja säpäleitä, joka pitää sisällään pääosin Raahen murteella kirjoitettuja tarinoita ja kertomuksia Raahesta ja raahelaisista.
Vähäkangas korostaa kyseessä olevan kokoelmateoksen, sillä kirjan kaikki 64 tarinaa on julkaistu aikaisemmin eri lehdissä.
"Ideana oli koota jutut kirjaksi, että ne säilyisivät mahdollisimman pitkään. Kirja on tavallaan dokumentti tehdystä työstä", Raahen kaupungin keskushallinnossa projektisihteerinä työskentelevä Vähäkangas sanoo.
Hän kirjoittaa mielellään Raahen murteella, vaikka myöntääkin sen olevan hidasta ja vaikeaa. Vähäkangas kertoo saaneensa paljon ja monenlaista palautetta kirjoituksissaan käyttämästään murteesta. Häntä on arvosteltu muun muassa siitä, etteivät hänen tarinansa tallenna puhuttua arkimurretta, vaan että kirjoittaja kehittelee murretta omalla tavallaan.
"En väitäkään, että kirjoitan puhdasta Raahen murretta. Se on kotona opittua, lainattua ja näppituntumalla synnytettyä sekamelskaa", Kirsti Vähäkangas myöntää ja sanoo valitsevansa teksteihinsä mielellään sellaisia murresanoja, jotka näyttävät kirjoitettuna hyviltä.
Puhdasta faktaa
Raahen historiasta
"Tämä ei ole mikään oppikirja, enkä pyri opettamaan kenellekään miten murretta pitäisi kirjoittaa."
300 kappaleen painoksena ilmestynyt Silippuja ja säpäleitä kertoo tarinoita sekä Raahen historiasta että raahelaisista henkilöistä. Vähäkangas toteaa kirjan sisällön olevan puhdasta faktaa jo siitäkin syystä, että hän on byrokraatti eikä taiteilija.
"Kirja on tehty sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita Raahesta ja jonkin verran myös historiasta. Tarinoiden aiheista itselleni kiehtovin on Katri Antell, joka oli niin topakka tyttö, että hänestä voisi jokainen ottaa mallia."