Ylivieska Ylivieskalainen Markku Niemikorpi saapui ensimmäisenä Konginkankaan onnettomuuspaikalle. Viime vuonna tapahtuneen bussionnettomuuden sattuessa Niemikorpi ajoi rekalla postia Jyväskylästä Ylivieskaan.
"Onnettomuuspaikalle tulin vain minuutti kolarin jälkeen. Tie oli liukas, minkä takia meinasin itsekin ajaa samaan läjään muiden autojen kanssa. Sain kuitenkin vedettyä oman auton toiselle kaistalle", hän kertoo.
Saavuttuaan paikalle Niemikorpi huomasi linja-auton olevan sama auto, joka ajoi hänen edellään hetki sitten.
"Menin omaan autoon soittamaan hälytyskeskukseen. Yhtäkkiä oveni tempaistiin auki ja verinen nuori nainen tuli pyytämään, että soittaisin apua. Vastaantuleva henkilöauto vei naisen myöhemmin sairaalaan", kuvailee Markku Niemikorpi.
Hiljaisuus
jäi mieleen
Hetken kuluttua turmapaikalle saapui Niemikorven tulosuunnasta toinen kuorma-auto. Niemikorpi ja auton kuljettaja lähtivät katsomaan lähemmin, mitä onnettomuuspaikalla oli tehtävissä.
"Kävelimme muutama kymmenen metriä. Vaikka olin koko ajan puhelimessa, huomio kiinnittyi hiljaisuuteen. Onnettomuuspaikalla ei kuulunut mitään ääniä. Vasta linja-auton viereen päästyämme kuulimme avunhuutoja. Kuorma-auton kuljettaja meni linja-autoon, minä menin sulkemaan tien etelästä päin", kertoo Niemikorpi perjantaita vastaisen yön tapahtumista.
Onnettomuuspaikalla Niemikorven luokse tuli pari tyttöä. Toinen heistä oli vahvassa shokissa ja hänet Niemikorpi neuvoi istumaan. Toinen tyttö oli puhelimessa.
"Tyttö antoi puhelimen minulle ja pyysi kertomaan äidilleen, mitä oli tapahtunut. Äiti kyseli rauhallisesti, miten hänen tyttönsä voi. Kerroin hänelle, että hänen tyttärensä voi olosuhteisiin nähden hyvin", muistelee Markku Niemikorpi.
Aluksi tapahtumaa
ei ymmärtänyt
Ensimmäiset palokunnan autot tulivat noin 15-20 minuutin kuluessa. Onnettomuuspaikalla olijoille aika oli pitkä.
"Avun tullessa kysyin luvan poistua ja lähdin ajamaan työvuoroa loppuun. Matkalla Ylivieskaan ei tapahtuman vakavuutta vielä ymmärtänyt", muistelee Niemikorpi.
Puhuminen on
paras lääke
Onnettomuuden jälkeen päivällä Markku Niemikorpi kävi työterveysasemalla ja hakeutui terapiakeskukseen.
"En saanut nukuttua kolmeen vuorokauteen. Työnantaja antoi viikon lomaa, mikä oli tarpeen. En pystynyt lukemaan yhtäkään onnettomuudesta kertovaa lehtijuttua loppuun asti. Viikon kuluttua lähdin töihin ja ajoin onnettomuuspaikan ohitse. Kylmiä väreitä paikasta vielä sai", muistelee Niemikorpi.
Konginkankaan tapahtumat eivät ikinä kokonaan unohdu. Niemikorven mieleen tapahtumat nousevat ennen kaikkea kysyttäessä.
"Puhuminen on paras lääke. Toivottavasti enää ei tarvitse joutua onnettomuuspaikalle", toivoo Niemikorpi.