Oulun joukkoliikenne aiheuttaa monille käyttäjilleen harmaita hiuksia. Oulu voi kehua itseään maineikkaalla polkupyöräverkostolla, mutta ei loistavasti toimivalla bussiliikenteellä.
Harmistuksen syynä ovat Suomen korkeimpiin kuuluvan bussin kertalipun hinta sekä reittien ja aikataulujen jokavuotiset muokkaukset, yleensä huonompaan suuntaan. Asiaan vihkiytymättömälle aikataulujen muutokset tekevät usein tepposen. Aina ei muista muunneltua aikataulua tai kaksinkertaista yötaksaa.
Sukkulointi ja jatkoyhteydet kaupungin eri osien välillä vievät kohtuuttomasti aikaa. Silloin on helpompi hypätä pyörän selkään tai ajaa omalla autolla. Jos samaan määränpäähän on menossa useampia ihmisiä, taksikin tulee bussia halvemmaksi.
Myös lippujen sinänsä perusteltu erilainen hinnoittelu sotkee etenkin busseja vähemmän käyttäviä. Kalliin kertalipun rinnalla on toki käytössä alennetulla hinnalla erilliset sarja- ja kausiliput.
Käytäntö on kuitenkin kirjava ja vaatii tarkkaa miettimistä, mikä vaihtoehto on eri tarpeisiin toimivin ja edullisin. Citybusseissa puolestaan on omat lippunsa. Sen päälle tulevat vielä seutuliput ja erilaiset maksuttomaan kyytiin oikeuttavat etuudet.
Liikennöitsijällä on oikeus määritellä palvelun taso, laajuus ja hinta. Yksityistä yrittäjää on hankala velvoittaa ajamaan kannattamattomia reittejä. Tilanne muuttuu, kun liikennöitsijä on kaupungin suurin joukkoliikennetuen saaja.
Kaupunki tukee joukkoliikennettä Oulussa neljällä miljoonalla eurolla vuosittain. Vaikka tuki on suhteellisesti paljon vähemmän kuin monessa muussa suurkaupungissa, sen pitäisi antaa sananvaltaa myös palvelun sisältöön.
Mikäli joukkoliikenteestä halutaan oikeasti oululaisten juttu, verovaroilla tuettua liikennemuotoa pitäisi markkinoida näkyvästi. Markkinaponnistusten lisäksi on harkittava, pitäisikö bussimatkustamista tukea niin reippaasti, että se olisi sisäisessä liikenteessä aito vaihtoehto henkilöautolle.
Joukkoliikenteen uskottavuus perustuu kattavuuteen, toimivuuteen ja sopivaan hintaan. Kun ehdot täyttyvät, ihmiset ovat valmiita luopumaan oman auton käytöstä tai vähintään karsimaan sitä. Vähän henkilöautoa käyttävälle olisi edullisempaa käyttää julkista liikennettä. Jos bussiliikenne ei kuitenkaan vastaa tarpeisiin, auto on pakko pitää.
Kyse on poliittisesta linjavalinnasta. Selvää on, että ilman rahaa se ei onnistu. Oulu on kuitenkin vauras kaupunki, joka voisi ottaa brändikseen edullisen ja tehokkaan joukkoliikenteen.
Rohkea poliittinen päätös olisi ottaa joukkoliikenne kokonaan omaksi palvelutuotannoksi. Kestävä kehitys, yhdyskuntarakenteen kehittäminen ja hiilijalanjäljestä huolehtiminen puoltavat joukkoliikenteen kehittämistä. Joukkoliikenteen kilpailutus on katkolla 2014. Uuden Oulun kannattaa miettiä kunnallisen joukkoliikenteen mahdollisuutta. Toimivassa joukkoliikenteessä myös sijoitetut rahat palautuvat takaisin.