Suomalaistelevisioissa he näkyvät ja kuuluvat yleensä hahmoina, joilla on riemunkirjavia vaatteita, jotka kirkuvat johtajiensa puheille ja joiden päälle lentää lopussa ilmapalloja ja kiiltopaperisilppua. Taas kerran tämä joukko tuli tv-tutuksi viime viikolla, kun se huusi presidentti George W. Bushin Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi.
Mikä on se joukko, jonka riveistä Valkoisen talon nykyinen isäntä ponnistaa? Minkälaisia arvoja se edustaa? Miten republikaaninen puolue poikkeaa suomalaisista puolueista? Tunsiko paikan päällä ollut kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen olonsa kotoisaksi?
Bushin puolue on taivaltanut pitkän matkan. Sen perustivat Abraham Lincolnin johdolla ne, jotka aikoinaan vastustivat orjuuden laajentamista. Nämä pohjoisvaltiolaiset kannattivat myös liittovaltiota. Vastapuolella olivat konfederaation muodostaneet etelävaltiot, jotka kannattivat osavaltioiden suurta itsenäisyyttä. Heistä nousi demokraattipuolue. Etelävaltioiden maatalousvaltainen talous perustui pitkälti orjatyövoiman käyttöön. Tästä kaikesta seurasi 1860-luvulla Yhdysvaltain sisällissota, jossa kuoli sotavammoihin ja tauteihin yli 300 000 ihmistä.
Kärjistäen voi sanoa, että republikaanien ja demokraattien historialliset roolit vaihtuivat 1900-luvun loppupuolella. Republikaaniriveissä tahtia lyövät tällä hetkellä etelävaltiolaiset, ja nyt republikaanit vastustavat liittovaltion roolin vahvistumista. Vahvempaa liittovaltiota nyt kannattavan demokraattipuolueen perinteinen tukialue etelässä on murentunut. Republikaanit ja heidän arvonsa ovat nousseet viime vuosina ylipäätäänkin politiikassa niskan päälle.
Jonkinlaista osviittaa nykyisestä republikaanipuolueesta saa tutustumalla sen vaaliohjelmaan. Kysymys ei ole suomalaistyyppisestä puolue- tai vaaliohjelmasta, vaan se on merkillinen sekoitus politiikan konkretiaa, vanhoillista ja paikoin äärivanhoillista ideologiaa ja jopa piirteitä, joita pahimpina neuvostoaikoina kutsuttiin henkilöpalvonnaksi. Republikaaniohjelmassa esimerkiksi lausutaan Bushin nimi tiuhaan ja hänestä tehdään puolijumala.
Mitäpä sanoa tästä: "Presidentin johtajuudella on saavutettu menestyksiä, joiden toteuttamista näin lyhyenä aikana pidettiin mahdottomana. Hänen eteenpäin katsova vapauden ja rauhan strategiansa ottaa edistysaskeleita joka puolella maailmaa." Voi olla, ettei tämä ole tullut kaikille ensimmäisenä mieleen.
Puolueohjelmassa ei mainita kertaakaan käsitteitä kristillinen koalitio tai kansallinen kivääriyhdistys, mutta niiden molempien kädenjälki on siitä selkeästi luettavissa. Kristillinen koalitio on tv-evankelista Pat Robertsonin 1989 perustama vaikutusvaltainen ruohonjuurijärjestö. Se pitää huolen, ettei republikaanipuolue lipeä piiruakaan perinteisten perusarvojen kaidalta tieltä.
Robertson haastoi 1988 George Bush vanhemman kilpaan puolueen presidenttiehdokkuudesta. Bush vanhempi edusti republikaanipuolueessa sittemmin alakynteen jäänyttä itärannikkolaista maltillista oikeistolaisuutta. Sen koommin puolueen presidenttiehdokkaaksi ei ole päässyt kumartamatta syvään kristilliselle koalitiolle.
Koalition kädenjälki paistaa läpi puolueohjelmasta muun muassa viattomalta näyttävänä tukena vanhempien oikeudelle järjestää lastensa kouluopetus kotona. Kotikoulua käyviä oli Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa jo yli kaksi miljoonaa, ja luku kasvaa kovaa vauhtia. Tärkein syy ottaa lapsi pois kodin ulkopuolisesta koulusta liittyy vanhempien uskonnollisiin ja moraalisiin käsityksiin. Koulutuksesta vastuu kannetaan ylipäätään osavaltio- ja paikallistasolla, eikä ylioppilaskirjoitusten kaltaista koko maan kattavaa mittausjärjestelmää ole.
Kansallinen kivääriyhdistys NRA on aseteollisuuden painostusjärjestö. Yhdysvalloissa käytävistä kiistoista sitkeimpiin kuuluu se, rajoittaako perustuslain toinen lisäys yksilön vapaata oikeutta kantaa asetta vai ei. Republikaanit eivät kannata käytännössä juuri mitään rajoituksia aseenkanto-oikeuteen. Puolue päin vastoin vastustaa aseenomistajien ja aseiden liittovaltiotason rekisteröintiä, koska se "loukkaisi rehellisten kansalaisten yksityisyyden suojaa".
Kiistelyyn aseenkanto-oikeudesta kuuluu kysymys oikeudesta kantaa piilossa olevaa asetta julkisella paikalla. Republikaanijohtoinen kongressi ja Bush ovat jo NRA:n painostamina hyväksyneet lain, joka sallii poliisien kantaa piilossa olevaa asetta julkisella paikalla myös työajan ulkopuolella. Oikeus koskee myös eläkkeellä olevia poliiseja. Osavaltiotasolla yksityishenkilöiden oikeus kantaa piilossa olevaa asetta on jo enemmän sääntö kuin poikkeus.
Suomen sisäpolitiikassa perin oudoilta tuntuvia kuumia perunoita on Yhdysvaltain sisäpolitiikassa enemmänkin, aborttioikeudesta kouluissa annettavaan uskonnonopetukseen ja homoliittoihin. Republikaanipuolue on kaikissa näissä kysymyksissä konservatiivisemmalla linjalla kuin demokraattipuolue.
Niin kuin näkyy, republikaanipuolueella on monet kasvot. Yhdysvaltain ulkopuolella puolueen ulkoinen kuva on yhtä kuin George W. Bush, joka puhuu meille enimmäkseen terrorismin vastaisesta sodasta. Tämä on Yhdysvaltain sisällä Bushin valttikortti, jota puolue kokoontui heiluttamaan kolmen vuoden takaisten terrori-iskujen päämaaliin New Yorkiin. Kokousta ei sentään rakennettu iskujen kolmivuotispäivän ympärille.
Amerikkalaiset tietävät myös Bushin talous- ja etenkin sisäpolitiikasta, mutta muualla niistä tiedetään aivan liian vähän. Erot Yhdysvaltain ja Euroopan ulkopoliittisessa ajattelussa ovat suuria, mutta vielä suurempia erot ovat etenkin sisäpolitiikassa. Voi jopa sanoa, että kahden mantereen sisäpoliittinen ajattelu on eri planeetoilta.