Demokraattien voitto välivaaleissa merkitsee käännekohtaa Yhdysvaltain politiikassa. Presidentti George W. Bush ei enää ole republikaanien menestyksen symboli. Hänen yllään leijuu häviäjän varjo.
Yhdysvaltain politiikassa puhaltavat nyt uudet tuulet. Monen perättäisen tappion sarjan jälkeen demokraatit ovat tulleet voimalla takaisin. He pystyivät tiistain välivaaleissa valtaamaan edustajainhuoneen selvän enemmistön, ja senaatin voimasuhteet saattavat selvitä vasta Virginian mahdollisen tarkastuslaskennan jälkeen. Edustajainhuoneen voitto oli odotettu, mutta senaatin valtausta ei tosissaan odotettu.
Yksi vaihe kongressissa ja Valkoisessa talossa on näin ohi. 12 vuotta sitten Bill Clintonin vielä ollessa presidenttinä republikaanit valtasivat itselleen edustajainhuoneen enemmistön. Sen jälkeiset vuodet todistivat puolueen kulkua voitosta voittoon, ja lopulta republikaanit saivat käsiinsä niin presidentin viran kuin kongressin molempien kamarien enemmistön.
Yhdysvaltain politiikassa sellainen merkitsee ehdotonta poliittista värisuoraa, ja republikaanipuolueen ideologit haaveilivat tilanteen vakiinnuttamisesta pysyväksi. Republikaanit pystyivät esimerkiksi presidentinvaaleissa ruohonjuuritasolla lähestymään potentiaalisia kannattajiaan paljon tehokkaammin kuin hajalleen joutuneet demokraatit.
Bushin hallinto on ollut poikkeuksellisen ideologinen sekä amerikkalaisittainkin hyvin oikeistolainen arvopohjaltaan ja teoiltaan. Tämä politiikka tuli nyt tiensä päähän. Välivaalien tuloksia ei voi tulkita muuten kuin kansanäänestykseksi Bushin linjasta. Tosin tuloksiin vaikutti myös se, että moni näkyvä republikaani kongressissa oli joutunut keskelle erilaisia skandaaleita ja puolue uhkasi rapautua henkisesti.
Demokraattien ongelmana on monissa perättäisissä vaaleissa ollut sisäinen hajanaisuus. Myös heidän poliittisen koneistonsa toiminnassa on yhä paljon toivomisen varaa. Nyt silläkään ei silti ollut merkitystä. Riittävän moni amerikkalainen yksinkertaisesti halusi äänestää republikaanit pois vallasta ja riittävän moni republikaani jäi kyllästyneenä kotiin.
Suurin selitys tälle on Irakin sota, joka vielä viime presidentinvaaleissa oli iso valttikortti Bushille. Nyt amerikkalaisille on valjennut, että Yhdysvalloille uhkaa käydä huonosti Irakissa hänen johdollaan.
Ei demokraateillakaan ole vastausta siihen, mitä Irakissa oikein pitäisi tehdä. Puolueen voittoon riitti, että se pystyi kanavoimaan kasvavan tyytymättömyyden tunteen kannatuksekseen.
Yhdysvaltain poliittinen asetelma muuttuu välivaalien jäljiltä paljon. Presidentin hallinnon toimivalta on yhä suuri, eivätkä Bushin läheiset voimamiehet kuten varapresidentti Dick Cheney tai paljon kritisoitu puolustusministeri Donald Rumsfeld hevin muuta linjaansa.
Mutta muutosta symboloi Nancy Pelosi, joka ensimmäisenä naisena nousee edustajainhuoneen puhemieheksi ja maan arvojärjestyksessä kolmanneksi henkilöksi. Pelosi on Bushin politiikan näkyvä ja kuuluva kriitikko, jota moni konservatiivi kavahtaa.
Bushin pohja hallita on jatkossa selvästi kapeampi. Se voi tietää joko sovinnonhakuisuutta tai isoja riitoja Washingtonissa. Ulkopolitiikassa edessä on luultavimmin paluu kohti "normaalia" tilaa. Silti vasta aika näyttää, mikä on Bushin hallinnon todellinen reaktio vaalien tulokseen. Jatkaminen tiukasti entisellä linjalla on myös täysin mahdollista.