Presidentti George W. Bushilla ja hänen esikunnallaan on täysi syy olla syvästi huolissaan vaalikentiltä kantautuvista huonoista uutisista. Isänsä tavoin Irakin sodan sankari on alkanut ryvettyä, kun talous junnaa paikallaan ja työttömyys on noussut kahden vuoden takaisesta 4,1 prosentista nykyiseen 6,2 prosenttiin.
Newsweekin haastattelemista ihmisistä 49 prosenttia ei soisi Bushille jatkokautta; 44 antaisi hänelle toisen tilaisuuden. Lukemissa on tapahtunut pahaenteinen käänne.
Ennätyssuuri budjettiylijäämä on haaskattu päättömiin, Yhdysvaltain rikkainta kansanosaa lihottaviin verokatkoihin. Kongressin puolueeton budjettitoimisto ennustaa ensi vuoden vajeeksi 480 miljardia dollaria, viisi miljardia enemmän kuin Valkoisen talon oma arvio.
Kun Valkoinen talo lupailee aurinkoisesti, että vajeet alkavat supistua seuraavina vuosina, kongressin toimisto varoittaa, että tällä menolla budjettivaje paisuu kymmenessä vuodessa hurjaan 5,8 biljoonaan dollariin.
Rahojen huvetessa liittohallitus on joutunut katkaisemaan osavaltioille jakamiaan avustuksia, mikä on pakottanut useimmat osavaltiot leikkaamaan rajusti varsinkin sosiaali- ja koulumenojaan. Monet osavaltiot ovat lähes konkurssikypsässä tilassa, eikä apua ole luvassa.
Ei ihme, että talouden Nobelin 2001 voittanut ekonomisti George Akerlof haukkui Bushin finanssipolitiikkaa huonoimmaksi 200 vuoteen.
Tilanteen tekee entistä vaikeammaksi Irakin turvatoimien viikoittain nielemä miljardi dollaria. Bush lupaili Yhdysvaltain sotilaiden pikaista vetämistä Irakista, mutta nyt joukkojen uskotaan joutuvan pysymään siellä useiden vuosien ajan, eikä YK:n apu ole kelvannut.
Republikaanien oikeaan siipeen kuuluvat senaattorit John McCain ja Lindsey Graham vaativat viikko sitten sotilaiden määrän jyrkkää lisäämistä, ja Yhdysvaltain eri kolkissa puhutaan jo uudesta Vietnamista.
Bushin vaalikampanjassaan rummuttamaa myötätuntoista konservatismia on alettu kutsua yhä useammalla taholla laskelmoivaksi konservatismiksi, ja monet presidentin aiemmat oikeistokannattajat - liberaaleista puhumattakaan - syyttävät hänen syöneen sanansa.
Valkoinen talo tietää, että jotain olisi tehtävä, mutta sillä ei tunnu olevan hajuakaan siitä, mitä se jotain on. Bushin paras toivo on demokraateissa, joilla ei tunnu olevan riittävän vahvaa haastajaa korkeimman oikeuden siunauksella vahingossa valitun presidentin kukistamiseksi.