Yhdysvaltain presidenttien toinen virkakausi eroaa yleensä ensimmäisestä. Uudelleen valittavien ei tarvitse valmistautua uusiin vaaleihin. Sen sijaan he alkavat miettiä paikkaansa historiassa ja toimivat sen mukaan.
Presidentti George W. Bush on uudelleenvalintansa jälkeen juuri tässä tilanteessa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi valita joko valtiomieslinjan tai alkaa toteuttaa republikaanipuolueen ja etenkin sen oikean laidan lempiajatuksia.
Syyskuun 2001 terrori-iskut sotkivat Bushin sisäpoliittiset suunnitelmat, ja terrorismitaistelusta tuli hänen ensimmäisen kautensa tavaramerkki. Hän ehti toteuttaa vain suurituloisia suosineet veroleikkaukset. Muutoin hänen sisäpoliittiset saavutuksensa jäivät laihoiksi.
Bushiin kohdistuu suuri paine toteuttaa republikaaninen vallankumous. Vaalien aikana tehdyt tutkimukset osoittavat kiistatta, että Bush saa kiittää voitostaan vanhoillisia äänestäjiä, jotka innostuivat hänen perusarvoja korostaneesta kampanjastaan. Houkutusta siirtyä yhä oikeammalle lisää se, että republikaanit vahvistivat otettaan kongressin molemmissa kamareissa. He voittivat useita lisäpaikkoja satajäsenisessä senaatissa eivätkä ole enää kaukana 60:stä paikasta. Demokraattien on yhä vaikeampi toimia jarrumiehinä.
Bush onesimerkiksi puhunut veronalennuksia tuoneiden määräaikaisten lakien säätämisestä pysyviksi. Hänellä on mahdollisuus nimittää laintulkinnan kannalta avainasemassa olevaan korkeimpaan oikeuteen lisää konservatiivijäseniä. Silloin esimerkiksi naisten oikeus aborttiin voisi joutua kyseenalaiseksi.
Jos Bush valitsee tämän tien, hänestä tulee vanhoillis-uskonnollisen oikeiston lellikki - ja panttivanki. Sisäpolitiikan painopiste siirtyi nyt keskeltä oikealle, mutta pitkällä tähtäimellä enemmistön saa vain keskilinjan politiikalla. Liian pitkä loikka oikealle vieroittaisi maltillisia republikaaneja. Heitäkin on vielä.
Jyrkkä kurvi oikealle löisi korville Bushin hävinneille demokraateille antamaa ilmeisen tyhjää lupausta tavoitella heidän luottamustaan. Malttia edellyttäisi sekin, että liittovaltion budjettivaje ja vaihtotaseen vaje ovat ennätyskorkealla. Kun Bush aloitti vuonna 2000, budjetti oli vielä ennätyksellisen ylijäämäinen.
Bush ei ole vielä paljastanut aikeitaan. Tärkeitä signaaleja niistä saadaan, kun hän valitsee uuden hallintonsa avainhenkilöitä. Bushilla on nyt vahva valtakirja sisäpolitiikassakin. Jyrkkä käännös oikeaan ei tekisi hänestä suurta presidenttiä saati kunnioitettua valtiomiestä.
paakirjoitus@kaleva.fi