Yhdysvaltain presidentti George W. Bush esitteli viime viikolla suunnitelmansa uudesta kansallisesta turvallisuusstrategiasta. Suunnitelman päätavoitteet ovat estää terrori-iskut, vähentää Yhdysvaltain haavoittuvuutta ja minimoida mahdollisten iskujen vahinkoja.
Turvallisuus näyttää olevan Bushin huolenaihe numero yksi. Se ei olekaan ihme syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Huoli on erittäin aiheellinen. Niinpä lähes satasivuista suunnitelmaa laadittiin peräti kahdeksan kuukautta.
Suunnitelmassa on lakiehdotuksia ulkomaalaisten karkottamiseksi. Heidän liikkeitään maassa pitäisi pystyä myös seuraamaan paremmin. Bush myös kätkisi terroristeja kiinnostavan tiedon tehokkaammin. Suunnitelman keskeinen osa on perustaa, 170 000 työntekijän superministeriö. Se muodostettaisiin 22 virastosta ja laitoksesta.
Bushin kuningasajatus on koota tiedustelutietoa ja muuta informaatiota kokoavat yksiköt saman katon alle, jotta tieto olisi helpommin analysoitavissa ja terroristien suunnitelmista saataisiin paremmin vihiä. Amerikkalaiset saivat etukäteistietoa syyskuun 11. päivän iskusta, mutta tieto hajaantui eri yksiköille eikä sen merkitystä huomattu.
Yhdysvaltain tiedusteluelimet ovat ennenkin joutuneet häpeään eikä niitä aina pidetä kovin tehokkaina. Joskus tuntuu siltä, että Yhdysvaltojen ongelma ovatkin sen valtavat resurssit. Kun Yhdysvalloilla on millä mällätä, toiminnan tehokkuus jää joskus taka-alalle. Vastaavasti pienempien resurssien maiden on pakko olla tehokkaita. Se näkyy esimerkiksi Britannian tiedustelupalvelujen ja sotavoimien erikoisyksikköjen korkeana laatuna.
Liittovaltion poliisi FBI ja keskustiedustelupalvelelu CIA eivät kuulu uuteen superorganisaatioon. Sen sijaan siihen kuuluu muun muassa yksikkö, joka antaa luvat lemmikkieläinkaupoille, kuten Washington Post purevasti huomauttaa.
Uutta superministeriötä ovat jo monet ehtineet arvostella suureksi ja kömpelöksi. Muuten Bushin suunnitelma näyttää olevan myötätuulessa. Viimeksi perjantaina edustajainhuoneen komitea näytti vihreää valoa Bushin turvallisuusministeriölle.
Yhdysvalloilla on oikeus puolustaa itseään terroristien hyökkäyksiltä, ja tiedon keskittäminen yhteen virastoon saattaa sittenkin olla viisas ratkaisu. Se ei kuitenkaan pysty ehkäisemään kaikkia terroristien iskuja ja Bushin hallinto tietää sen tuskallisen hyvin. Siksi se onkin tunnustanut tosiasian julkisesti, jotta se ei joutuisi amerikkalaisten murhaavan kritiikin kohteeksi, kun seuraava terrori-isku tapahtuu Yhdysvaltain maaperällä.
Bushin suunnitelma ei mitenkään puutu terrorismin syihin. Terrorismi sikiää kiistattomista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka kolmas maailma joutuu kohtaamaan. Tässä eurooppalaisten ja amerikkalaisten ajattelutapa poikkeaa huomattavasti. Presidentti Bushin kannattaisi kuitenkin hyväksyä tosiasiat.
Bush aikoo myös ennennäkemättömällä tavalla värvätä omia kansalaisiaan uuden strategian palvelukseen. Ohjelma kehottaa kansalaisia, jotka työssään pääsevät vihille jostain epäilyttävästä, ottamaan yhteyttä viranomaisiin. Oikeusministeriö on kaavaillut jopa miljoonan kansalaisen liittyvän ohjelmaan sen ensimmäisenä vuotena. Tavoitteena on 11 miljoonan ilmiantajan verkosto. Siihen halutaan varsinkin postinkantajia ja huoltomiehiä, jotka pääsevät ihmisten koteihin. 11 miljoonaa ilmiantajaa muodostaisi neljän prosentin osuuden koko väestöstä!
Monet kansalaisoikeusjärjestöt arvostelevat kansalaisten värväämistä agenteiksi. Sitä pidetään DDR:n Stasin vertaisena urkintajärjestelmä, joka voi johtaa mielivaltaisiin ilmiantoihin. Urkintaa pidetään uhkana yksityisyydelle.
Urkinnan viisautta on syytä epäillä. Se voisi vaikuttaa amerikkalaiseen yhteiskuntaan hyvin kielteisesti. Sellainen ei sovi maailman johtavalle demokratialle.