Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin hallinnon sotaa selkeästi puoltavista jäsenistä, ns. haukoista, eniten taustalla on pysytellyt varapresidentti Dick Cheney. Cheney on pitänyt matalaa, taustahahmon profiilia, mutta hän ei peittele kannatustaan Irakin vastaisille voimatoimille.
Cheneyllähän on pitkäaikainen kokemus Bushin suvusta: hän palveli isä-Bushin hallituksessa puolustusministerinä, ja hänellä oli siis sormensa sopassa edellisen Irakin sodan aikana vuonna 1991. Puolustusministerinä Cheneyllä oli tuolloin myös aktiivinen rooli Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan suuntaajana.
Cheneyn motto oli "aseita Yhdysvaltain ystäville, ja aseiden tarkkailua mahdollisille vihollisille". Cheney on ulkopolitiikan taitaja, joka viihtyy kulisseissa, mutta hän myös taitava talousmies ja poliitikko.
Vanhoillinen Wolfowitz
Toinen taka-alalle jäänyt vahva vaikuttaja Bushin taustajoukoissa on varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, joka on saanut ulkopolittisen oppinsa kylmän sodan aikana, kuten muutkin Bushin haukat. Wolfowitz on ollut aina perusteellinen konservatiivi; uransa alkuaikoina 70-luvulla ulkoministeriössä hän saarnasi liennytystä vastaan, koska "epäluotettavat neuvostoliittolaiset" käyttäisivät hyväkseen amerikkalaisten "pehmeyttä".
Wolfowitzin luonteenomaisin piirre on se, että hän pelkää ja odottaa aina pahinta. Siispä hän ei ollut erityisen yllättynyt syyskuun 2001 terrori-iskuista. Wolfowitz on myös vahva ennaltaehkäisyn kannattaja, siis hänen mukaansa kannattaa iskeä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Samoin hän on eristäytymispolitiikan vankkumaton kannattaja; häntä eivät maailman voimatasapainon heilahtelut hetkauta.
Perlen haukat
Eniten julkisuudessa nähty haukka onkin puolustusministeri Donald Rumsfeld, jota on luonnehdittu kunnon byrokraatiksi ja mieheksi, joka uskoo teknologiaan sodankäynnissä.
Pentagonille neuvoja antava puolustuspolitiikan neuvosto on myös varsin kovan linjan haukan käsissä. Neuvoston puheenjohtaja, sotilasanalyytikko Richard Perle on ollut Irakin sodan kannalla, ja koko melkoisen konservatiivinen neuvosto on käyttänyt kulissientakaista vaikutusvaltaansa sodan puolesta lobbamiseen. Puolustusministeri Rumsfeldin sanotaan luottavan Perlen neuvoihin.
Perlen lisäksi neuvoston jäsenistä ainakin Kenneth Adelman, Reaganin ja Fordin kausilla palvellut entinen apulaisulkoministeri, sekä Clintonin kaudella CIA:ta johtanut James Woolsey, ovat jo vuosia varoitelleet Saddam Husseinin vaarallisuudesta.
Vastahakoisia haukkoja
Bushin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja. Condoleezza Rice on puolestaan hieman vastahakoinen kovan linjan kannattaja. Ulkoministeri Colin Powell on myös liittynyt silminnähden vastentahtoisesti kyyhkyistä haukkojen parveen. Hän otti moneen otteeseen yhteen mm. varaulkoministeri Paul Wolfowitzin sekä puolustusministeri Rumsfeldin kanssa ulkopolitiikan linjauksista.
Powellin maltillinen linja jyrättiin ulkoministeriössä moneen kertaan. Powellin epäröinnin sodan kanssa ymmärtää, sillä hän on ulkopolitiikan ykköskaartista ainoa, jolla on omakohtaista kokemusta sodasta. Powellhan on mm. Vietnamin sodan veteraani.
Nojatuolihaukkoja
Presidentti Bush ei ole ollut koskaan rintamalla, hän palveli aikoinaan Texasin kansalliskaartissa ja vältti sillä Vietnamin. Wolfowitz ei ole ollut rintamalla, ei myöskään Rumsfeld.
Varapresidentti Cheneykään ei joutunut Vietnamin sotaan, hänellä oli tuolloin omien sanojensa mukaan "muita, tärkeämpiä tehtäviä". Sotaa ei ole henkilökohtaisesti kokenut myöskään Bushin poliittinen guru Karl Rove. Bushin haukkaparvea onkin jo julkisuudessa nimitetty moneen otteeseen "nojatuolihaukoiksi".