Maailmanpankin tämänhetkinen pääjohtaja on James Wolfensohn. Hän on ollut tuossa tehtävässä kymmenen vuotta, mutta edes maailman asioita seuraavista kansalaisista varmasti vain hyvin harva pystyy muistamaan hänen nimensä. Suomessa Wolfensohn muistetaan siitä, että hän sai mielenosoittajan kakun naamaansa.
Tämä kaikki muuttui sillä hetkellä, kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi julkisuuteen Wolfensohnin seuraajan nimen. Hän on Paul Wolfowitz, yksi Bushin aatteellisista luottomiehistä ja tiennäyttäjistä ja yksi Irakin sodan pääarkkitehdeistä. Jo tätä ennen Bush nimitti YK-suurlähettilääkseen kovaa linjaa edustavan John Boltonin.
Yhdysvaltain apulaispuolustusministerin nimitys keskeisen kansainvälisen kehitysorganisaation johtoon olisi kaikissa tapauksissa huomiota herättävä veto. Wolfowitzin nimi on saanut monet haukkomaan henkeään. Vaikka Irakin sodan aiheuttamat kansainväliset haavat alkavatkin jo olla umpeutuneita ja vaikka maassa on nähty vaalit, sodan kriitikot ovat yhä vakuuttuneita siitä, että kyseessä oli kansainvälisoikeudellisesti laiton ja valheellisin perustein aloitettu hyökkäys.
Wolfowitzon yksi niistä hahmoista, joihin Bushin hallinto ja sen aatteellinen linja henkilöityy. Tämä ei sinällään ole este onnistumiselle uudessa tehtävässä. Wolfowitz tunnetaan älykkääksi mieheksi, joka on kiinnostunut myös kehityskysymyksistä. 40 vuotta sitten hänen edeltäjänsä Robert McNamara, jolla oli vastuuta Vietnamin sodasta, sai saman tehtävän ja selviytyi siitä.
Wolfowitzin työtä Maailmanpankin pääjohtajana ei voi eikä pidä tuomita etukäteen. Ongelma onkin enemmän siinä, mitä nimitys symboloi.
Pääjohtajan paikka kuuluu perinteisesti Yhdysvalloille, pankin suurimmalle rahoittajalle, ja nimitys on aina ennen ollut pelkkä ilmoitusasia. Nyt tilanne on toinen. Johtokunnan muilla jäsenillä on mahdollisuus halutessaan riitauttaa nimitys, ja monet reaktiot Wolfowitziin ovat olleet hyvin varauksellisia. Kulisseissa tunteet ovat arvattavasti käyneet vieläkin kuumempina kuin julkisuudessa.
Kehitysmaille Maailmanpankki on erittäin keskeinen rahoituslaitos kehitykseen ja köyhyyteen liittyvissä kysymyksissä. Pankkia on usein arvosteltu liian yksipuolisista näkemyksistä, ja se on nähnyt paljon vaivaa muuttaakseen tätä julkista kuvaa. Wolfowitzin nimitys leimaa pankkia Bushin hallinnon ideologian jatkeeksi, minkä seurauksia sen käytännön työhön voi vain arvailla.
paakirjoitus@kaleva.fi