Yhdysvaltain presidentin ylimalkainen YK-puhe kielii siitä, ettei USA juuri perusta kansainvälisestä yhteisöstä muuten kuin maksajan roolissa.
YK:n yleiskokouksen tämän syksyisen istunnon alkua värittävät Euroopan ja Yhdysvaltain kiistat Irakin sodasta, sen syistä ja jälkihoidosta. Siksi valtionpäämiesten puheita odotettiin mielenkiinnolla. Ratkaisua ei tullut. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ei nöyrry kansainvälisen yhteisön edessä. Mutta ei nöyrry YK:kaan. Pääsihteeri Kofi Annan arvosteli USA:ta - nimeltä mainitsematta - omavaltaisesta voimankäytöstä. Ranskan presidentti Jacques Chirac huomautti, ettei yksi maa voi toimia kaikkien muiden nimissä.
Asenteet ovat lukkiutuneet puolin ja toisin. Bush kuitenkin vaati muita maita apuun Irakin jälleenrakentamisessa, mutta ei lupaa miehityksen lopettamista ja nopeaa vallansiirtoa irakilaisille, mitä muut maat Ranskan johdolla vaativat. USA johtaa miehitysjoukkoja Irakissa ja päättää, milloin valta irakilaisille siirretään. Jos muut valtiot eivät sitä hyväksy, olkoot hyväksymättä.
Presidentti Bushin asenne on uskomattoman tyly. Ilmeisesti Valkosessa talossa katsotaan, että Bush on jo antanut riittävästi periksi, kun Yhdysvallat on kääntynyt YK:n puoleen saadakseen niin poliittista kuin taloudellistakin tukea muilta mailta. Myös sodan perusteluja on väännetty uuteen uskoon. Enää ei niinkään puhuta joukkotuhoaseista, vaan Saddam Husseinin hirmuhallinnosta ja ihmisoikeusloukkauksista.
Sota ja sen jälkihoito ovat tulleet arvaamattoman kalliiksi. Sen takia Yhdysvallat on velkaantunut. Maa on kuitenkin niin rikas, että se kestää taloudelliset rasitukset yksinkin. Sen sijaan miehittäjien ja irakilaisten suhteet ovat niin tulehtuneet, että ilman kansainvälisen yhteisön tukea ja läsnäoloa jälleenrakennus ja siirtyminen demokratiaan kestävät aivan liian kauan.
YK:n turvallisuusneuvoston on lähes pakko joustaa. Se ei voi kääntää selkäänsä Irakin kansalle, mitä tiukka yhteenotto Yhdysvaltain kanssa merkitsisi. Kaikesta huolimatta USA ei ole panemassa YK-suhteitaan poikki eikä rahahanoja kiinni. Ehkä nyt voi jo kysyä, tekikö YK:n turvallisuusneuvosto virheen, kun se epäsi Yhdysvalloilta kaiken tuen Saddamin kaatamiseksi. Vuosi sitten Bush vaati YK:n yleiskokouksessa muita koviin toimiin Irakia vastaan jo siksi, ettei Saddam Hussein pitäisi maailmanjärjestöä pilkkanaan.
Kansainvälisen oikeuden mukaan Irakin sota ei ollut oikeutettu, kun se ei saanut YK:n turvaneuvoston valtuutusta. Bushin oppi ennaltaehkäisevistä iskuista on pelottava, mutta juuri siksi YK:lla pitäisi olla keinoja jotenkin puuttua valtioiden ihmisoikeusrikoksiin ja kansanmurhiin. Presidentti Martti Ahtisaari on vaatinut demokraattisia maita nopeasti sopimaan, miten maailman diktatuureihin tulisi suhtautua. "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse", hän sanoi Ylen radiouutisissa elokuun alussa.
Vaikka Yhdysvaltain nykyhallituksen asenne on huolestuttava, asiat ja asenteet muuttuvat, kun johtajat vaihtuvat. Jos YK nyt kieltäytyy yhteistyöstä miehittäjien kanssa, se vain pitkittää Irakin kansan kärsimyksiä.
Pääsihteeri Annan on pyytänyt presidentti Ahtisaaren johtajaksi riippumattomaan työryhmään, joka selvittää YK:n Irakissa olevan henkilökunnan turvallisuutta. Ennen lähtöään Ahtisaari korosti, että liittouman sotajoukkojen, YK:n tai molempien läsnäoloa Irakissa tarvitaan. Vaalien järjestämistä hän ei tässä tilanteessa pidä mahdollisena.