New York
Peräti yhdeksän demokraattia tavoittelee puolueensa presidenttiehdokkuutta puolentoista vuoden päästä pidettävissä vaaleissa. Puolue on tällä hetkellä ilman selvää johtajaa edellisissä vaaleissa kyseenalaisesti George W. Bushille hävinneen Al Goren vetäydyttyä poliittiselta näyttämöltä.
Goren varapresidenttiehdokas, Connecticutin senaattori Joe Lieberman käytti tilaisuuttaan pari viikkoa sitten Etelä-Carolinan yliopistolla ennätyksellisen varhain pidetyssä demokraattien ensimmäisessä vaaliväittelyssä.
Lieberman esitti, että hänellä olisi parhaat mahdollisuudet kukistaa Bush, koska hän voisi pistää tehokkaimmin hanttiin presidentille tämän vahvoilla alueilla, maanpuolustuksessa ja moraalisissa arvoissa.
Lieberman piti itseään vankimpana vaihtoehtona myös siksi, että hän pystyisi pureutumaan Bushin pahimpiin heikkouksiin, talouden kurjaan tilaan ja presidentin oikeistolaisiin ohjelmiin.
"Tiedän pystyväni päihittämään George Bushin. Miksi? Koska Al Gore ja minä teimme jo sen", Lieberman sanoi muistuttaen demokraattikaksikon vieneen yli puoli miljoonaa ääntä Bushia enemmän, mutta hävinneen äärimmäisen niukasti valitsijamiesten määrässä.
Varhainen
aloitus
Demokraatit eivät ole koskaan aikaisemmin aloittaneet vaaliralliaan näin aikaisin. Presidenttikisan avaaviin Iowan vaalikokouksiin on lähes yhdeksän kuukautta. Ne pidetään 19. tammikuuta. Seuraavalla viikolla ratkotaan New Hampshiren esivaalien voittaja, ja 3. helmikuuta välejä selvitellään Etelä-Carolinassa ja viidessä muussa osavaltiossa.
Demokraattien esivaalien aikataulu on niin etupainotteinen, että puolueen presidenttiehdokkaan lasketaan selvinneen jo maaliskuun puoliväliin mennessä. Siksi Valkoisen talon herruudesta haaveilevat ovat liikkeellä näin varhain.
Bushin kukistaminen näyttää tälle hetkellä hyvin vaikealta, mutta samalla täysin mahdolliselta. Isänsä tavoin nuorempi Bush paistattelee Irakin sotavoiton tuomassa nosteessa. Saddam on nyt kukistettu, mutta kuinka kauan Valkoisen talon rummuttama demokratian luominen Irakiin kestää, onnistuuko se, ja millaiset uhrit se vaatii?
Yhdysvaltain talous on ehkä vieläkin huonommassa kunnossa kuin vanhemman Bushin loppukaudella. Tuoreimmat tilastot työttömyyden kohoamisesta kuuteen prosenttiin ja 525 000 työpaikan katoaminen kolmessa kuukaudessa aiheuttivat kylmiä väreitä republikaanien johtajien selkäpiissä. 8,8 miljoonaa työtöntä merkitsee pahinta työpaikkakatoa 20 vuoteen, ja alamäki jatkuu.
Bushin ainoa lääke talouden kohentamiseksi tuntuu olevan entistä tuntuvammat ja lähinnä rikkaille kohdistetut veroleikkaukset. Ne eivät käy kaupaksi edes kaikille kongressin republikaaneille.
"Kääpiöstä"
presidentiksi?
Demokraattien sanotaan lähtevän vaalikilpaan yhdeksällä poliittisella kääpiöllä. Senaattori Lieberman on pedannut asemiaan viime presidentinvaaleista lähtien. Hän on valinnut ajamansa ja tukemansa ohjelmat äärimmäisellä huolella, ei välttämättä omantunnon ja vakaumusten mukaan, vaan äänestäjiä kosiakseen ja republikaanien hyökkäykset kilpistääkseen.
ABC Newsin ja Washington Postin teettämän mittauksen mukaan 29 prosenttia demokraateista äänestäisi Liebermania, jos esivaalit pidettäisiin nyt. Edustajainhuoneen demokraattien entinen johtaja, vuoden 1988 esivaaleissa jo kättelyssä pudonnut Missourin kansanedustaja Dick Gephardt sai 19 prosenttia ja Massachusettsin senaattori, Vietnamin sotasankari John Kerry 14 prosenttia.
Ensimmäisenä mustana naisena senaattiin valittu, yhden kauden jälkeen paikkansa hävinnyt Illinoisin Carol Moseley Braun sai kuusi prosenttia ja Pohjois-Carolinan nuori, kokematon ja kennedymäinen senaattori John Edwards neljä prosenttia.
Floridan senaattori Bob Graham, New Yorkin musta saarnamies Al Sharpton ja Vermontin entinen kuvernööri Howard Dean haalivat kolme prosenttia, ja peränpitäjäksi jäänyt Ohion "liberaalia liberaalimpi" kansanedustaja Dennis Kucinich keräsi kaksi prosenttia.
Etelän
ehdokkaat vahvoilla
Gore ja Lieberman hävisivät viime presidentinvaaleissa Bushille kaikissa etelän osavaltioissa, Floridassa tosin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden konservatiivisten tuomareiden tuella. Se sai senaattori Grahamin muistuttamaan lauantain väittelyssä, mistä päin Yhdysvaltoja demokraattien viimeiset kolme presidenttiä olivat kotoisin.
"Lyndon Johnson oli Texasista, Jimmy Carter Georgiasta ja Bill Clinton Arkansasista. Se sanoo jotain siitä, mitä tarvitaan tullakseen valituksi", Graham painotti.
Ja kuka tiesi näin monta kuukautta ennen vuoden 1992 vaaleja, mikä Arkansasin häntäheikiksi ja erinomaiseksi presidentiksi osoittautunut kuvernööri Clinton oli miehiään?