Yhdysvallat jatkaa diplomaattista sillankorjaustaan Eurooppaan, kun presidentti George W. Bush lensi sunnuntaina vanhalle mantereelle. Presidentti saapuu tällä kertaa kädessään sovinnon ruusu, ei omillaan toimivan supervallan rautahanska.
Valkoisen talon päämäärä on selvä: lämmittää uudestaan Irakin sodan huurruttamat transatlanttiset suhteet tärkeimpiin liittolaisiinsa. Halu on molemminpuolinen. Ulkoministeri Michel Barnier painotti, että Ranskalle ei tällä hetkellä ole tärkeätä yrittää rankaista ketään tai luennoida kenellekään, vaan katsoa tulevaan.
Barnierin sanat olivat vastaus ulkoministeri Condoleezza Ricen puolitoista vuotta sitten ilmaisemalle mielipiteelle siitä, kuinka Yhdysvallat suhtautuisi Irakin sotaa eniten vastustaneisiin kolmeen valtioon.
Rice oli viime viikolla Euroopassa petaamassa Bushin vierailua samoin kuin puolustusministeri Donald Rumsfeld.
"Meillä oli erimielisyyksiä, mutta ne ovat nyt takanamme. Kävimme tänään parhaan keskustelumme Irakista Saddamin kaatumisen jälkeen. Nyt liittouma on yhtenäinen", Rice myhäili Naton ulkoministerilounaan jälkeen.
Myös Rumsfeld korosti Nato-liittolaisten tärkeyttä radikaalin islamilaisuuden kukistamiseksi. Mutta hänellä oli varauksensa.
"Nato on vaikuttavin sotilasliitto ihmiskunnan historiassa, mutta se on mitä on", hän alleviivasi.
Puolustusministerin mielestä Liberiassa tai Haitissa ei olisi tapahtunut mitään, jos maailma olisi odottanut Naton toimia.
Bushin arvellaan kehuvan Brysselissä sotilasliittouman jatkuvaa tärkeyttä, ajattelipa hän siitä omassa päässään mitä tahansa.
Syyrian toimet
keskeinen aihe
Bushin hallinnon edustajat korostivat Syyrian kohoavan yhdeksi vierailun tärkeimmistä aiheista. Yhdysvallat on syyttänyt Syyriaa Libanonin entisen pääministerin murhasta ja harkitsee liittolaistensa kanssa rankaisutoimia.
Presidentin uskotaan kiittelevän EU:n yrityksiä neuvotella Iran luopumaan ydinasehankkeistaan. Mutta Rumsfeldin tapaan hänkään ei usko diplomatiaan, vaan luottaa enemmän pakotteiden ja pelottelun mahtiin.
Euroopan komission Yhdysvaltain-lähettiläs John Bruton veikkaa Bushin antavan maapallon ilmasto-ongelmia koskevan lausunnon, jonka pitäisi olla eurooppalaisen kuulijakunnan mieleen.
Tapaamisen liittokansleri Gerhard Schröderin kanssa uskotaan sujuvan mutkitta, eikä illallinen Ranskan presidentin Jacques Chiracin kanssa pääty lautasten heittelyyn. Chirac pohjusti maaperää lähettämällä Bushille "Rakas George" -viestin tämän vaalivoiton johdosta ja onnittelut Irakin uskottua paremmin menneiden vaalien jälkeen.
Uusi kurkistus
Putinin sieluun
Bush voi joutua kurkistamaan uudestaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin sielun syövereihin. 2001 Bush julisti tuntevansa Putinin sielun ja pitävänsä "ystävääni Vladimiria" hyvänä miehenä.
Clintonin aikainen YK-suurlähettiläs Richard Holbrooke muistutti Washington Postin kolumnissaan, kuinka Bush oli saarnannut virkaanasettajaispuheessaan vapauden ja demokratian tärkeyttä ja tyrannian kukistamista.
Holbrooke leimasi Putinin vallankäytön pehmeäksi autoritariaksi ja ihmetteli, onko Washingtonin ja Moskovan neljä vuotta kestänyt romanttinen kausi ohi. Siitä saadaan viitteitä, kun Bush ja Putin kohtaavat.