Presidentti George W. Bush koettaa nyt vakuuttaa kansakuntaansa siitä, että tehdyt linjaukset ovat oikeita. Aloitteiden sijaan hän on puolustuskannalla.
Kansakunnan tilaa koskeva puhe on ehkä tärkein Yhdysvaltain presidentin säännönmukaisista esiintymisistä. Presidentti George W. Bush on edellisillä kerroilla käyttänyt nämä tilaisuudet perustellakseen maansa ulkopolitiikan uutta suuntaa.
Toissa vuonna Bush toi esiin kuuluisan käsitteen "pahan akselista" ja nimesi siihen kuuluvat maat. Vuosi sitten hän keskittyi kuvailemaan Irakin joukkotuhoaseiden välitöntä ja vakavaa uhkaa ja toimenpiteiden tarvetta.
Tänä vuonna Bushin esiintyminen oli sävyltään erilainen. Hän oli enemmänkin puolustus- kuin hyökkäyskannalla. Uusia tärkeitä avauksia ei kuultu. Sen sijaan puhe keskittyi vakuuttamaan, että valittu linja on ollut oikea niin Irakissa ja terrorismin vastaisessa taistelussa kuin sisäpolitiikassa, talous- ja sosiaalikysymyksissä.
Kyseessä oli näin vaalivuoden puhe tilanteessa, jossa riskejä ei kannata ottaa. Bushin uudelleenvalinta ei ole itsestäänselvää, ja jo nyt tiedetään, että marraskuun vaaleissa äänestäjillä on edessään todellinen linjapäätös. Bushin kausi on muuttanut Amerikkaa syvältä, ja samalla jakanut sitä kahtia.
Presidentin mukaan Yhdysvallat on kansakunta, jolla on "missio", tehtävä. Mutta ennen muuta Bush itse on presidentti, joka kokee virkansa juuri näin, ja hänen missionsa jatkumisen kannalta uudelleenvalinta on elintärkeä. Kaikki jää kesken, jos demokraatit pääsevät valtaan. Siksi nyt on aika selittää kaikki tehty parhain päin, ja säästää uudet aloitteet sisäpolitiikkaan.
Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita, mikä on täysin vastoin sitä, mitä Bush itse kansakunnalleen ja maailmalle vuosi sitten uskotteli. Terroristiyhteyksiä sieltä ei myöskään tullut esiin. Mutta sen sijaan että hän olisi jäänyt selittelemään sodan perusteluiden onttoutta, hän sivuutti koko asian toteamalla, että joukkotuhoaseisiin liittyviä ohjelmia oli löytynyt ja että ilman väliintuloa diktaattorin aseohjelmat jatkuisivat tänäänkin.
Valtteina Bushilla on Saddam Husseinin kiinnisaanti ja myös se, että Libya luopui aseohjelmistaan vapaaehtoisesti Irakin sodan jälkeen. Näyttää siltä, että joukkotuhoaseiden puuttuminen ei juurikaan Bushin asemaa vahingoita. Irakista voi silti tulla hänelle taakka, jos maan olot eivät oleellisesti rauhoitu.
Hän maalaili Afganistanista ruusuista kuvaa vapaana maana, jossa koulut ja terveysasemat toimivat. Tosiasiassa Kabulin ulkopuolinen alue on enemmän tai vähemmän sekasorrossa. Hän listasi myös Norjan maaksi, joka Irakissa toimii Yhdysvaltain rinnalla, mikä sai Norjassa aikaan hämmästyneitä otsikoita.
Mutta vaalipuheessa ei ratkaisevaa olekaan yksityiskohtien tarkkuus vaan vakuuttavuus, ja sellaisen esiintymisen Bush hallitsee.
Puheesta voi päätellä sen, että uusia ulkopoliittisia seikkailuja Bush ei tänä vuonna suunnittele. Hän korosti yhä terrorismin uhkaa ja sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tarvetta, mutta vaalivuonna katse kääntyy sisäänpäin. Talous, työ, terveydenhuolto, koulut, sukupuolitaudit, homoliitot, laittomat siirtolaiset - teema toisensa jälkeen Bush puolusti omaa linjaansa ja vastusti kritiikkiä.
Puolustukseen ryhmittymisen voi tulkita myös niin, että presidentin taustajoukot ovat huolissaan. Puhe oli suunnattu kansakunnalle, joka on poliittisesti yhä jyrkemmin jakautunut, ja nyt tarvitaan mielikuvaa Bushista vankkana johtajana.