Oulu George W. Bush vannoo virkavalansa tänään ja aloittaa toisen kautensa Yhdysvaltojen presidenttinä. Hän löytää edestään vanhat vainoojansa: Irakin sekasorron ja Yhdysvallan surkeaksi käyneet suhteet ulkomaailmaan.
Entä sota terrorismia vastaan, kysymys johon Irak niin tiiviisti kietoutuu? Ongelmia ovat tuottaneet myös ympäristöpolitiikka, Lähi-itä ja suhteet Eurooppaan.
Monet ovat vaatineet muutosta. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Tapani Vaahtorannan mukaan sellaisia saattaa jopa olla luvassa.
Irak on yhä Bushin koetuskivi
Irak ja sota terrorismia vastaan hiertävät Bushia kenties eniten. Jos sota aiotaan voittaa, konflikti Irakissakin täytyy voittaa.
Sota voidaan Vaahtorannan mukaan voittaa kahdella keinolla: Joko lisäämällä rajusti sotilaiden määrää tai parantamalla kansainvälistä yhteistyötä.
Ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja lisää sotilaita ei voitu lähettää Irakiin, sillä se olisi antanut äänestäjille kuvan, että tilanne ei ole amerikkalaisten hallussa. Nyt tilanne on toinen, vaalit ovat ohi ja äänestäjät ovat antaneet Bushille selkeän mandaatin toiselle kaudelle.
Kansainvälisen yhteystyön kehittämisellä olisi puolestaan selkeä etu: Yhdysvaltojen ei tarvitsi miltei yksin rauhoittaa Irakia.
Yhdysvallat on toimillaan Irakissa suututtanut arabimaiden yleisen mielipiteen. Se on asia jota piti ennen kaikkea välttää.
Viha tekee arabimaiden demokratisoitumisen vaikeaksi ja koska demokratiaa ei ole, arabien turhautuminen kääntyy väkivallaksi. Demokratiassa turhautumisesta syntyy poliittista toimintaa joka ei haittaa Yhdysvaltoja.
Yhdysvallat ei suinkaan levitä demokratiaa hyvää hyvyyttään vaan siksi,että demokraattisissa maissa ei synny Yhdysvalloille vaarallista terrorismia.
"En jaksa uskoa mihinkään isompaan sotilasoperaatioon muihin maihinniin kauan kuin Irakin kysymys on ratkaisematta", Vaahtoranta sanoo. Yhdysvallat voi kuitenkin Vaahtorannan mukaan painostaa maita, joita se pitää vihollisinaan.
Julkisuuteen vuotaneet tiedot suunnitelmista iskeä Iraniin voivat Vaahtorannan mielestä pelottelua, jolla Iran halutaan saada ruotuun.
Yhdysvallat tuskin iskee myöskään Pohjois-Koreaan.
Yhdysvaltojen tuleva ulkoministeri Condoleezza Rice sanoi tiistaina senaatille, että Yhdysvaltojen politiikassa on nyt diplomatian aika. Vaahtoranta uskoo, että tämä voi hyvinkin olla totta. Amerikkalaiset tietävät hyvin, että heidän ulkopolitiikkansa on ollut surkeaa. Se on suututtanut liittolaiset ja monet muut.
Amerikkalaisten ulkopolitiikka on ennen kaikkea ollut ylimielistä.
Yhdysvallat tietää, että sekään ei tule ilman liittolaisia toimeen, oli se sitten kuinka mahtava tahansa.
Siksi kuuluisia transatlanttisia suhteita eli Yhdysvaltojen ja Euroopan suhdetta lämmitetään.
Yhdysvalloille transatlanttiset suhteet merkitsevät yhä enemmän suhteita Euroopan unioniin eikä enää niin paljon suhteita yksittäisiin Euroopan valtioihin.
EU on niin vahva tekijä, että sen pitää Amerikankin ottaa huomioon kokonaisuutena.
Ympäristöpolitiikka ei muutu
Vaahtoranta ei ryhdy arvelemaan, voisiko Yhdysvallat onnistua hymykampanjassaan. Se ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, hän toteaa.
Ympäristöpolitiikka ei kenties muutu ollenkaan, Vaahtoranta arvioi.
Se nähtiin joulukuussa Buenos Airesin ympäristökokouksessa, jossa Yhdysvallat oli entisissä asemissaan.
Yhdysvallat tuskin esimerkiksi liittyy päästöjä kitkevään Kioton sopimukseen.
Israelin ja palestiinalaisten kamppailussa Yhdysvallat on pitänyt Israelin ja EU palestiinalaisten puolta.
Jos Yhdysvallat ottaa tasapuolisemman asenteen Lähi-idän kysymykseen, se voi vaikuttaa myös EU:n ja Yhdysvaltojen suhteeseen myönteisesti.
Vapaamieliset amerikkalaiset pitävät Bushia oikeistolaisena mörkönä, joka tunkee kristillisiä ja konservatiivisia arvoja Amerikkaan.
Tapani Vaahtoranta kuitenkin epäilee, että presidentti Bushilla ei todellisuudessa ole niin vanhoillista ohjelmaa kuin annetaan ymmärtää.