Amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla ei sitten Ronald Reaganin päivien ole ollut yhtä suuria mielipide-eroja maailman ykköspäättäjän kyvykkyydestä kuin tänään.
Onko George Walker Bush kömpelön yksinkertainen teksasilainen cowboy, joka tuli Valkoisen talon johtajaksi vahingossa, epäonnistuneen ääntenlaskennan seurauksena? Vaiko henkilökohtaista charmia säteilevä johtaja, joka osaa valita ympärilleen oikeat ihmiset ja hyödyntää heidän taitojaan täysimääräisesti?
Kaksi tuoretta amerikkalaiskirjaa piirtää Bushista aika lailla vastakkaiset kuvat.
Watergate-skandaalin toinen paljastaja, Washington Post -lehden varapäätoimittaja Bob Woodward huomauttaa, ettei kivikovassa amerikkalaispolitiikassa ole mahdollista päästä huipulle ilman poikkeuksellisia ominaisuuksia. Hänen mukaansa Bushilla on intohimoa ja energiaa seurata päämääriään, valita oikeanlaisia avustajia ja kyky tehdä oikeaan aikaan oikeita päätöksiä. Bushin vahvuus on antaa asioiden rullata omalla painollaan mutta pitää samalla kontrolli tiukasti omissa käsissään, Woodward selvittää.
Bushin entinen puheiden kirjoittaja David Frum on kriittisempi. Hänen mukaansa Bush on asioita yksinkertaistava, ajatuksissaan kaavoihin kangistunut. Frumin mielestä Bush nuoremmalta puuttuu luontainen uteliaisuus, minkä vuoksi hän on huonosti perillä asioista.
George W. Bushin taustassa on eräs asia, joka näkyy vaikuttavan hänen kannanottoihinsa ja tekevän miehestä eurooppalaisille hankalasti lähestyttävän. Bush on saanut aikuisiässä voimakkaan kristillisen herätyksen. Hän aloittaa päivänsä rukoilemalla polvillaan ja lukee Raamatusta joka päivä muutaman säkeen. Myös jokainen hallituksen istunto aloitetaan rukoushetkellä.
Kaikki amerikkalaiset presidentit ovat olleet omalla tavallaan uskovaisia, mutta näin voimakkaasti eivät uskonasiat ole näkyneet Valkoisessa talossa moneen vuosikymmeneen. Amerikkalaisilla on muutoinkin taipumus nähdä asiat mustavalkoisesti, mutta Bushin kaksi vuotta kestäneellä presidentikaudella maailmaa on jaettu teräväpiikkisellä sahalla hyvään ja pahaan. Bushin luonnehdinta Irakista, Iranista ja Pohjois-Koreasta "pahuuden akselina" on vain yksi ilmaus tästä.
Päinvastoin kuin isänsä, George W. Bush on omaksunut Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston ajatuskulkuja ja retoriikkaa. Bush vanhempi oli republikaanisen puolueen valtavirran edustaja, hänen alkoholia ja aborttia vastustava poikansa on monta piirua vanhoillisempi. Keskustan äänestäjille kehitetty luonnehdinta "myötätuntoinen konservatiivi" on jäänyt pelkäksi vaalimainosten iskulauseeksi.
Syyskuun 11. päiväm terrori-iskujen jälkeen George W. Bush ilmoitti lähtevänsä "ristiretkelle" jahtaamaan Yhdysvaltain vihollisia. Sittemmin hän on pannut tämän islamilaisia ärsyttäneen termin naftaliiniin, mutta ristiretki näyttää silti jatkuvan.
Eurooppalaisten kannalta hyvä asia Bushissa on, että hän kuuntelee asiantuntijoita. Ulkopolitiikassa Bush oli virkaan astuessaan aloittelija. Hän kokosi ympärilleen kokeneita voimia, joista varsinkin ulkoministeri Colin Powell on onnistunut viilentämään kuuminta sotakiihkoa. Bush toimii erotuomarina oman hallintonsa kyyhkyjen ja haukkojen välillä.