Demokratialla on veikeitä ilmenemismuotoja. Toimivinta se on kuulemma silloin, kun kaikki ovat samaa mieltä tai ainakaan kukaan ei ole eri mieltä.
Otetaanpa esimerkki vaikka Oulun valtuustosta. Se päätti hiljattain kaupungin ensi vuoden talousarviosta. Kaikki tiesivät, että asiat oli sovittu jo ennen varsinaista kokousta, silti puhetta ja esityksiä riitti kellon ympäri.
Seuraavana kokouspäivänä samat esitykset äänestettiin nurin kaikessa hiljaisuudessa - kuten tapa on. Yksi toisensa jälkeen.
Ryhmät oli valjastettu tiukasti kuriin, eikä muiden esityksiä saanut kannattaa, olivat ne kuinka hyviä tahansa.
Mutta budjettikuri piti loistavasti! Edes säästöesityksiä ei hyväksytty.
Sellaisiksi voi laskea ainakin kaksi Martta Leskelän (kesk.) tekemää muutosesitystä, joissa oli harvinaisen paljon järkeä. Toinen esitys koski tietojärjestelmiä, joiden käyttöä voitaisiin tehostaa niin, että järjestelmiin tallennettu informaatio pystyttäisiin hyödyntämään palveluiden ja toiminnan kehittämisessä, päätöksenteossa ja johtamisessa.
Niinpä. Vaikea ymmärtää, miksi tätä ei voitu kannattaa. Kai virastoissa turhempaakin touhutaan.
Toisen esityksen tavoitteena oli saada laskelmia ennaltaehkäisevän työn säästöistä ja vaikutuksista. Leskelä esitti, että esimerkiksi mielenterveystyön, päihdetyön, lapsiperheiden varhaisen tukemisen menoja ryhdyttäisiin arvioimaan ja laskemaan investointimenoina, joilla on pitkäkestoiset säästövaikutukset.
Nurin meni sekin. Mutta mikä hieno idea! Olisi lopultakin jotain konkreettista esitettävänä ennaltaehkäisyn vaikutuksista - niistä asioista, joilla rahaa oikeasti säästyisi, mutta joista on vaikeaa esittää mitään mustaa valkoisella.
Ja jotka siitä syystä mennen tullen jäävät "kiireellisempien" (lue: liian myöhäisestä reagoinnista, hoidosta tai täydellisestä laiminlyönnistä johtuvien) rahanreikien jalkoihin.
Mitä ankeampia ovat ajat, sitä varmemmin punakynä viivaa yli kaikki varhaiseen puuttumiseen viittaavat satsaukset.
Pitkäkestoiset säästövaikutukset voitaisiin liittää talousarvioihin hieman samaan tapaan kuin nyt lasketaan ympäristövaikutuksia ja hiilijalanjälkiä lähes kaikelle mahdolliselle - jopa jouluruuille. Niistä kaikkein ympäristöystävällisin on muuten lanttulaatikko...
Uuden kouluterveydenhoitajan, ennaltaehkäisyyn keskittyvän päihdetyöntekijän tai vaikkapa kotiavustajan viereen kirjattaisiin "ennaltaehkäisevä vaikutus väestön kurjistumiseen" eli EVVK-arvo. Kansalaisten terveyteen liittyvät hankkeet taas voitaisiin punnita Messulla,"Mens sana in corpore sano" (terve sielu terveessä ruumiissa). Valtava messuhan niistä aina tuppaa syntymään.
Jos teiden tai vaikkapa vesijohtoverkostojen tarkastuksissa ja peruskunnostuksissa laiminlyödään, seurauksena on Nokian vesikatastrofin tai Helsingin metrotulvan kaltaisia haavereita. Korjauksiin uppoaa miljoonia. Aivan samanlaisia "poksahduksia" syntyy muuallakin kuin teknisellä puolella, ellei ongelmakohtia löydetä ajoissa. Ja rahaa palaa.
liisa.laine@kaleva.fi