Torstaina julkistettu valtiovarainministeriön budjettiehdotus ei sisältänyt yllätyksiä. Se on parin kuukauden ikäisen hallitusohjelman toimeenpanopaperi, osa 1. Hallitusohjelmasta budjettiin ollaan nyt nostamassa muun muassa työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotus 100 eurolla kuukaudessa, yhteisöveron keventäminen yhdellä prosenttiyksiköllä 25 prosenttiin, pääomatuloverokannan nosto sekä alkoholi-, tupakka- ja polttoaineveron korotus.
Ehdotus on nimetty "työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden budjetiksi". Luonnehdinnoista kolmas saa perusteita ainakin perusturvan korotuksesta, joka tukee pienituloisimpien kansalaisten elämää. Yli 200 miljoonan euron vuotuiset kustannukset aiheuttava uudistus lisää valtion velanoton tarvetta, mutta toisaalta pienituloisten tulonlisä palaa suurimmaksi osaksi tukemaan kotimaista kulutusta.
Jos perusturvan nosto samalla ehkäisee syrjäytymistä, valtiolle tässä vaiheessa nostosta koituvat kustannukset voivat pitkällä jaksolla pienentyä entisestään. Sama koskee nuorisotyöttömyyden torjuntaan ensi vuonna ehdotuksen mukaan osoitettavaa 30:a miljoonaa euroa. Laajan nuorisotyöttömyyden kustannukset yhteiskunnalle ovat pitkän päälle rajut.
Vastuun ja oikeudenmukaisuuden perään pakottaa kuitenkin kysymään se, että loppusummaltaan 52,2 miljardin euron ehdotuksesta melkein seitsemän miljardia euroa katetaan lisävelalla. Valtion kovaa velkaantumista on vaikea nähdä erityisen vastuullisena valintana, eikä tulevien sukupolvien lainanlyhentäjien näkökulmasta järin oikeudenmukaisenakaan.
Ongelmansa olisi toki aiheuttanut velanoton äkkijarrutuskin. Se olisi todennäköisesti alkanut nopeasti näkyä kotimaisen kulutuksen kutistumisena ja työntänyt koko kansantaloutta yhä vauhdikkaammin kohti taantumaa. Sen tulo on nyt tosin kiinni paljon muustakin kuin Suomen tekemistä ratkaisuista. Jos se tulee, kipeämpiä leikkauksia tuskin voidaan välttää.
Koska nuotit budjettiehdotukseen on saatu hallitusohjelmasta, budjettipaperissa on myös samat perusongelmat. Se on kompromissi, jonka varassa voidaan hyvässä lykyssä pinnistellä vuosi eteenpäin. Suomalaisen yhteiskunnan kahden keskeisen ongelman eli työurien pidentämisen tai kilpailukyvyn turvaamisen kannalta paperin anti on laiha.
Valtiovarainministeriön tiedote torstailta korostaa, että "julkinen talous ei lepää ainoastaan säästöjen ja verojen varassa". Se pitää paikkansa. Vielä enemmän asian ytimessä olisi ollut esimerkiksi lause, jossa todetaan, että julkinen talous lepää yleisen taloudellisen toimeliaisuuden, korkean työllisyysasteen ja kilpailukykyisen tuotannon varassa. Sitä kautta syntyy kansalaisten ja yritysten veronmaksukyky.
Verotus ei ylipäätään ole vain toimintaa, jolla valtion kassan täyttyminen voidaan turvata Verotuspäätöksillä myös ohjataan yhteiskunnan kehitystä niin, että valtion kassaan virtaa täytettä ei vain nyt vaan myös tulevaisuudessa.