Euroopan politiikassa tapahtuu tänään merkittävä vallanvaihto, kun Gordon Brown aloittaa Britannian pääministerinä. Häntä odottavat haasteet, joihin vastaaminen voi olla inhimillisesti mahdotonta.
Skotlantilaistaustainen tohtori Gordon Brown on odottanut Tony Blairin takana ja rinnalla tätä suurta tilaisuuttaan kärsivällisesti vuodesta 1994 lähtien, jolloin hän sopi vallanperimyksestä Blairin kanssa. Nyt hän pääsee näyttämään vihdoinkin omat kykynsä, 56 vuotiaana. Kuningatar Elisabet nimittää hänet tänään pääministeriksi ja hän muodostaa oman hallituksensa ilman Blairia.
Brown nousi Britannian politiikan huipulle Blairin rinnalla 1997. Täysin uudistettu työväenpuolue hankki silloin ensimmäisen maanvyörymävoittonsa, jonka tuloksena Blairista tuli 1900-luvun nuorin pääministeri Britanniassa 44-vuotiaana. Blairin valtakausi oli suurta poliittista riemukulkua, kunnes hän kompastui kohtalokkaasti Irakin sotaan.
Blair johti työväenpuolueen vielä toissa vuonna kolmanteen peräkkäiseen vaalivoittoon, mutta hänen kasvonsa ovat kuluneet auttamattomasti 54-vuotiaana. Entinen Britannian politiikan ihmelapsi ei sytytä enää kansaa. Työväenpuolue panee nyt toivonsa kaksi vuotta vanhempaan Browniin, jotta sen valtakausi jatkuisi neljännen vaalivoiton turvin.
Ennusmerkit ovat kuitenkin uhkaavia, sillä konservatiivinen puolue on ollut vahvassa myötätuulessa viime aikoina. Sillä on uusi, dynaaminen 44-vuotias puoluejohtaja David Cameron. Hän tuo väkisinkin mieleen energisen Blairin yli kymmenen vuotta sitten.
Brownin tehtävä on epäinhimillisen vaikea, ehkä jopa mahdoton politiikan logiikan takia. Kansa väsyy ennen pitkää kaikissa maissa pitkäaikaisiin johtajiinsa ja haluaa muutoksen entiseen menoon.
Labour yrittää päästä tästä pälkähästä vaihtamalla kasvoja, mutta riittääkö pääministerin, joidenkin ministereiden ja puoluejohtajan vaihdos. Sitä on syytä epäillä siitä yksinkertaisesta syystä, että Brown on ollut tunnetuista erimielisyyksistään ja painotuseroistaan huolimatta Blairin työpari, hallituksen toinen kantava voima ja työväenpuolueen toiset kasvot.
Maanantaina Brownista tuli työväenpuolueen puheenjohtaja, mutta hän ilmoitti saman tien luopuvansa tehtävästä puolueen varapuheenjohtajan hyväksi. Brown julisti, ettei varapuheenjohtajaa nimitä enää puheenjohtaja, vaan hänet valitsee puoluekokous syksyllä.
Brown on tietoinen tuoreuden puutteestaan. Se kävi ilmi maanantaisesta linjapuheesta, jossa hänen tärkein yksittäinen sanansa oli muutos. Brown korosti, että työväenpuolueen ja hallituksen politiikkaa pitää uudistaa ihmisten muuttuvien tarpeiden mukana. Brownin mukaan labour on ollut muutosvoima syntymästään saakka ja Blairin aikana. "Ja taas kerran meidän odotetaan olevan muutospuolue", hän lisäsi.
Brown ei kuitenkaan aio luopua muutosvimmassaan Blairin aikana tehdystä työväenpuolueen suuresta linjanmuutoksesta. Brown sanoi uskovansa yhä dynaamisiin ja joustaviin markkinoihin sekä avoimeen kilpailuun talouspolitiikassa.
Brown on valmistautunut uuteen työhönsä kiertämällä kuusi viikkoa maata ja kuulostelemalla, mitä häneltä odotetaan. Hän aikoo nostaa esiin hyvin arkisia asioita poliittiselle asialistalleen terveydenhuollosta, koulutuksesta ja asumisesta lähtien. Ehkä kaikkein kovin lupaus on kuitenkin se, että hän haluaa pudottaa hallituksensa jalustalta ja tehdä siitä kansan palvelijan.