Gordon Brown odotti vuosia mahdollisuutta nousta työväenpuolueen ykköseksi ja Britannian pääministeriksi. Hänen aikansa tuli lopulta kesällä 2007, kun Tony Blair siirtyi syrjään. Eloisan Blairin jälkeen valtaan tuli jähmeä skotti, saidaksi ja tylsäksikin arvioitu monivuotinen valtiovarainministeri, joka suhtautuu eurooppalaiseen yhteistyöhön pidättyvästi. Britanniassa nuo ominaisuudet eivät kuitenkaan välttämättä ole rasitteita.
Kaksivuotiskausi on ollut Brownin ja hänen puolueensa kannalta tuskaista vaellusta. Konservatiivit ovat porhaltaneet suosioluvuissa kaukana edellä, ja alamaissa on ollut myös kansan luottamus pääministeriin. Vain hetkellinen oli Brownin kannatuksen hypähdys viime syksynä, kun entinen valtion varojen vartija kykeni luomaan uskoa kykyihinsä talouskriisin hoitajana.
Nyt Brown on pahemmassa pulassa kuin kertaakaan aiemmin. Näin siksi, että aiempien ongelmien lisäksi Brownin ja hänen hallituksensa päälle on purskahtanut kansan viha poliitikkojen kulukorvausskandaalissa.
Perjantaina tilanne näytti jo karkaavan pääministerin käsistä, kun jälleen kaksi ministeriä ilmoitti jättävänsä hallituksen. Näistä toinen, työministeri James Purnell kehotti kaiken lisäksi myös Brownia väistymään. Näin hallituksen joutui jättämään muutamassa päivässä peräti neljä sen jäsentä.
Vaikka kriisi on epäilemättä Brownin uran pahin, se ei ole hänen ensimmäisensä. Perjantaina hänen vastaiskunsa eroa vaatineille oman puolueen jäsenille ja oppositiolle oli nopea ministerikierrätys. Merkittävää oli myös se, että työministerin erovaatimukset eivät saanut vastakaikua hallituksen tärkeimmiltä nimiltä kuten ulkoministeri David Milibandilta, joka on mainittu Brownin vahvimpana seuraajaehdokkaana.
Brownin asema on silti kaukana vakaasta, eikä tilannetta helpota se, että Britanniassa kuullaan tänään paikallis- ja eurovaalien tulokset. On etukäteen selvää, etteivät tulokset mairittele työväenpuoluetta. Kyse on lähinnä siitä, kuinka surkeat lukemat Brown voi sietää joutumatta lähtemään.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Brown saattaa selviytyä kriisin yli poliittisesti hengissä. Skotin luonteenpiirteisiin kuuluu jähmeyden ja varautuneisuuden ohella jääräpäisyys. Jos Brown joutuu nyt väistymään, hän tietää, ettei paluuta vallan huipulle ole. Vain kaksivuotisjaksoa hän ei maan poliittisena johtajana hakenut, eikä ilman taistelua siksi väisty.