Rockmusiikki oli muinoin työväenluokan sankareiden temmellyskenttä, josta hakattiin pilkkakirveellä hallintorakenteita oikein urakalla. The Beatles esitteli maailmalle maalaismaista jätkäkapinaa, ja myöhemmin The Sex Pistols nuiji monarkian maan rakoon. Ja The Who ilmoitti, että "I hope I die before i get old" - toivon kuolevani ennen kuin tulen vanhaksi.
Mutta ajat, ne muuttuvat, kuten Bob Dylan jo vuosikymmeniä sitten tiesi kertoa. Brittilistoja hallitsevat nykyisin lempeät soinnit, joita voi morkata vaikkapa keskiluokkaisiksi. Kärjessä remeltävät muun muassa Coldplay, Dido ja Busted. Mitä oikein on tapahtunut? Musiikkitoimittajat syyttävät ilmiöstä radioiden soittolistoja.
"Radioasemat sanelevat sen, mikä levy pääsee listalle ja mikä ei", musiikkilehti New Musical Expressin toimittaja Peter Robinson toteaa.
"Varsinkin BBC Radio 2, joka on Britannian suosituin kanava", Robinson lisää.
Robinson muistuttaa, että keskiluokkalaista sointia suoltavat - ketkäpä muutkaan kuin - keskiluokkaiset ihmiset.
"Tavallaan keskiluokan kasvatit sopivat rocktähdiksi jopa paremmin. He eivät heti mene sekaisin, vaikka rahaa tulisi vähän enemmänkin."
Teit isäin astumaan?
Brittisosiologit ovat esittäneet syyksi rockin keskiluokkaistumiseen sitä, että rikkaiden perheiden kasvatitkin haluavat nykyisin ottaa osansa popkulttuurista. Brittien eliittikoulut eivät enää ole siinä määrin luokkayhteiskunnan ylimmän kerroksen linnakkeita kuin ennen. Eivätkä pojat enää automaattisesti lähde eliittikouluista "teit isäin astumaan" upseereiksi tai virkamiehiksi.
Coldplay-yhtyeen laulusolisti Chris Martin muistaa joskus ajatelleensa:
"Olen keskiluokan perheestä ja minulla on koulutusta. Minulta siis puuttuu tarina."
Mutta mihin Martin päätyikään? Ilman tarinaakin naimisiin Hollywood-suuruuden Gwyneth Paltrow'n kanssa ja musiikkimaailman Oscariksi tituleeratun Grammy-pystin omistajaksi.
Busted-yhtyeen Charlie Simpson on eräs rockkentälle tunkeutuneista yläluokan kasvateista. Bändikaveri Matt Jay muistelee ensitapaamistaan Simpsonin kanssa huvittuneena.
"Minä kun olin luullut, että vain kuningatar puhuu sillä tavalla", Jay toteaa.
Työväenluokalla enemmän sanottavaa
Sosiologian professori Chris Rojek on tutkinut paljon brittien julkkiskulttuuria. Hän on suorastaan ihastunut teemaan rockmusiikin keskiluokkaistuminen.
- Varakkaiden perheiden lapset eivät enää ole niin yhtenäinen ryhmä kuin aiemmin. Seksi, huumeet ja rock 'n' roll kiehtovat heitäkin. Rahan takia he eivät rockmusiikin pariin hakeudu, sillä rahaa heillä on jo ennestään. Rock on osittain korvannut perinteisen eliittikulttuurin. Rojek määrittelee.
- On kuitenkin selvää, että työväenluokalla olisi musiikin kautta enemmän sanottavaa kuin keskiluokalla. Työväenluokan kasvattien musiikki kun on samalla koston musiikkia, kun taas keskiluokasta ponnistaneet rockmuusikot ihmettelevät suosiotaan ja miettivät, ovatko he edes ansainneet sitä, Rojek sanoo.
Soittolista tavoitteena
Suomenkin radioasemilla jylläävät soittolistat, ja täälläkin niitä on syytetty rockmusiikin tasapäistämisestä. Tässä yhteydessä on mainittu muun muassa sellaisten artistien kuin Jore Marjarannan ja Petri Munckin nimet.
Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja Ilkka Mattila ei mainitse nimiä, mutta pitää soittolistojen vaikutusta rockin muuttumiseen selviönä.
"Osa artisteista tekee levyjä ainoana tavoitteenaan se, että ne pääsevät radiosoittoon. Heidän levynsä ovat ikään kuin valmiiksi paketoituja. On paljon artisteja, joiden kohdalla ei enää voi puhua musiikin raikkaudesta tai sen raakuudesta", Genevestä Jimi Tenorin kiertueelta puhelimeen tavoitettu Mattila linjaa.
Jimi Tenorin kiertuekitaristi Mattila sanoo, ettei Suomessa voi brittiläiseen tyyliin puhua rockin keskiluokkaistumisesta. Ei siitäkään syystä, että Suomessa luokkarajat ovat huomattavasti hämärämmät kuin briteillä.
"Ehkä sellaista on kuitenkin huomattavissa, että rockin pariin tullaan entistä useammin koulutetuista ja hyvinvoivista perheistä. Tai sitten kulttuuriperheistä. Duunariperheistä taas hakeudutaan hyvin usein raskaan rockin pariin."
Ilkka Mattila muistuttaa takavuosien tutkimuksesta, jossa selvitettiin riemulla yhteiskuntaa rienanneen punkrockin harrastajien taustoja.
"Tutkimuksen mukaan punkin harrastajat tulivat enimmäkseen hyvinvoivista ja koulutetuista perheistä", Mattila sanoo.
