Brit­ti­lap­set elävät pum­pu­li­van­ki­las­sa

Brittilasten elinpiiri on kutistunut dramaattisesti. Kymmenvuotiaat saavat kulkea yksinään vain muutaman sadan metrin päähän kotioviltaan. Kaverusten keskinäisistä koulumatkoista he voivat lukea enää vain saduista, sillä yli 90 prosenttia heistä viedään ja haetaan koulusta.

Siepatun brittitytön Madeleinen kuvia on esitelty muun muassa jalkapallo-otteluissa.
Siepatun brittitytön Madeleinen kuvia on esitelty muun muassa jalkapallo-otteluissa.
Kuva: MARCOS BORGA

Brittilasten elinpiiri on kutistunut dramaattisesti. Kymmenvuotiaat saavat kulkea yksinään vain muutaman sadan metrin päähän kotioviltaan. Kaverusten keskinäisistä koulumatkoista he voivat lukea enää vain saduista, sillä yli 90 prosenttia heistä viedään ja haetaan koulusta.

Kun lastensuojelujärjestö Children´s Society selvitti äskettäin, millaisissa oloissa lapset elävät, sen johtajat ja psykologit järkyttyivät. Lapsilla on kaikkea, paitsi vapautta ja mahdollisuuksia itsenäisten kaverisuhteiden solmimiseen. Pedofiilejä ja liikennettä pelkäävät vanhemmat vahtivat heidän jokaista askeltaan teini-ikäisiksi saakka.

Kun nykylasten vanhemmat 1970-luvulla saivat kulkea lähes kilometrin päähän kodeistaan, pysyvät heidän lapsensa tiukasti näköpiirissä. Vaikka vanhemmat itse kävelivät kouluun, heistä vain harva päästää omaa jälkikasvuaan itsenäiselle koulutielle.

"Tyttäreni Medha on 12-vuotias. Joko minä tai joku muu vanhemmista kuljettaa hänet joka aamu alle kilometrin päässä olevalle koulubussin lähtöpaikalle. Hänet myös haetaan bussilta iltapäivisin. Kouluun päästyään ja bussin lähestyessä kotikyläämme, hän aina soittaa minulle ja kertoo päässeensä perille", Rohini Bhasin sanoo.

Bhasin on kahden lapsen äiti. Hänen kuopuksensa, 9-vuotias Shiv saa pelata muiden poikien kanssa jalkapalloa lähikentällä, joka on parin sadan metrin päässä kotoa.

"Hänen on kuitenkin aina oltava muiden lasten kanssa. Kun jalkapallossa on mukana isompiakin poikia, niin se tuntuu turvalliselta. Lisäksi asumme alueella, jossa naapurit tuntevat toisensa ja kaikki aikuiset katsovat myös muiden kuin omien lastensa perään", Bhasin kertoo.



Madeleinen tapaus
kiristää valvontaa


Bhasinin kotikylä sijaitsee yhdessä Britannian rauhallisimmista kunnista, Surrey Heathissä, jossa on huomattavan vähän niin rikollisuutta kuin syrjäytyneisyyttäkin. Bhasinien talo sijaitsee umpitien päässä eikä liikenteestä ole huolta.

"Tunnen kyllä tilastot ja tiedän, kuinka harvinaisia tuntemattomien pahat teot ovat. Tilastot eivät kuitenkaan tekisi oloamme yhtään helpommaksi, jos jotain sattuisi. Maailmassa on kaikenlaisia hulluja", Bhasin toteaa.

Hän uskoo, että Portugalissa siepatun Madeleinen tapaus saa britit valvomaan lapsiaan entistä tarkemmin. Itse hän ei toimintatapojaan muuta, mutta ajattelemisen aihetta tapaus antoi.

Children´s Societyn selvityksen haastattelut tehtiin ennen Madeleinen sieppausta. Jo ennen tapausta lähes puolet briteistä oli sitä mieltä, että vasta 14-vuotias saa vapaasti mennä yksinään lähikauppaan. Heitä nuorempia ei myöskään mielellään jätetä yksin kotiin edes päiväsaikaan.

"Lapsemme saavat olla keskenään kotona, jos piipahdan kaupassa. He eivät kuitenkaan saa avata ovea kenellekään. Vähän aikaa sitten suutuin, kun he olivat jutelleet ikkunanpesijämme kanssa", Bhasin sanoo.



Kaverisuhteet
kärsivät


Children´s Society on huolissaan vapauden puutteen vaikutuksista lasten nykysiin ja tuleviin ihmissuhteisiin. Aikaisemmin vain yksi kahdeksasta teini-ikäisestä sanoi, ettei heillä ole parasta ystävää. Nyt vailla parasta kaveria vailla on jo joka viides. Myös Unicefin selvitykset osoittavat, että Britanniassa lapsilla on vähemmän kavereita kuin missään muualla.

Kun lapset eivät saa liikkua yksin, heidän kalenterinsa täyttyy vanhempien ohjaamista menoista. Niiden seurauksena he viettävät aikaa vanhempien valitsemassa seurassa - jos ovat niin hyväosaisia, että vanhemmat ehtivät, jaksavat ja vaivautuvat.

Ilmoita asiavirheestä