"Mahdottoman hyvä huomio. Minun täytyy ilmoittaa siitä Englantiin!", taipui Otavan kustannustoimittaja Tiina Niskanen maanantaina myöntämään.
Myöntö tarkoitti, että kansainvälisessä levityksessä olevassa egyptologian uudessa teoksessa Bernardino Drovettina esitelty egyptiläisten muinaismuistojen merkittävin etsijä ei olekaan Drovetti vaan pohjoissuomalaistenkin hyvin tuntema Giuseppe Acerbi.
Suuren brittiläisen laatukustantamon Times & Hudsonin vuonna 2000 julkaisema Muinaisen Egyptin aarteet -kirjan sankari 1820-luvulta on ja pysyy kuitenkin yhä Drovettina.
Se myönnetään, että Drovettin paikalla kuvassa poseeraa vaihdokas, etenkin oululaisten hyvin tuntema Pohjois-Suomen matkamies Acerbi.
Kaksi vuotta hoksauttamatta
Egyptologiakirjan kuva on sama, josta riippuu poikkeuksellisen muhkea väripainokuva Pohjois-Pohjanmaan museon johtajan Ilse Juntikan työhuoneen seinällä. Samasta kuvasta tehtiin viime lauantaina uusittuna avattuun museokauppaan tuotteita, mm. lehtiöitä.
Samoihin aikoihin kuin Acerbi-tuotteet valmistuivat, ilmestyi Nicholas Reevesin Muinaisen Egyptin aarteet -teoksen suomenkielinen painos Otavan kustantamana.
Tiina Niskanen, joka on ollut mukana toimittamassa Reevesin teosta suomeksi, ihmetteleekin, ettei kahden vuoden aikana, jonka alkuperäinen kirja on ollut markkinoilla, ole missään päin maailmaa kukaan tätä ennen hoksannut, että kirjan Drovettina esiintyykin Acerbi.
Oululainen Acerbi-tuntija Markus H. Korhonen korostaa, miten vaihdokaskuvassa näkyy selvästi, että muotokuvan henkilöllä on Itävallan pääkonsulin univormu, koska siinä näkyy Itävallan kotka.
Oululaisen Dante-seuran sihteeri Anja Hokajärvi puolestaan on vieraillut 1997 Mantovan lähettyvillä sijaitsevassa Castel Goffredossa Acerbi-suvun palatsissa Giovanni Acerbin ja hänen sisarensa vieraana. Hän ottaa kantaa asiaan luettuaan kuvakiistasta viime lauantain Kalevan kulttuuriosastosta:
"Alakerran salin seinällä oli Giuseppe Acerbin muotokuva, jossa on täsmälleen sama herra kuin Kalevan kuvassa. Tuskin Acerbi-suvulla olisi syytä ripustaa seinälleen Drovettin kuvaa."
Samanaikaisesti Aleksandriassa
Ei ole suuri ihme, että 1820-luvun konsulit, Drovetti ja Acerbi, on lähes kaksi sataa vuotta myöhemmin sekoitettu keskenään, sillä kumpikin syntyperältään italialainen mies oli samanaikaisesti Egyptin Aleksandriassa pääkonsulina, Drovetti Ranskan ja Acerbi Itävallan.
Acerbi on hävinnyt jälkimaailman silmissä Drovettille, koska tämä mainitaan Egyptin vaikutusvaltaisimmaksi eurooppalaiseksi eikä Acerbia, vaikka kumpainenkin näyttäisi puuhanneen täsmälleen samanlaisten asioiden parissa.
Miehet keräsivät muinaisesineitä. Kumpikin lähetti mm. kirahvin hallitsijallensa.
Drovettin Ranskan kuninkaalle toimittamasta kirahvista on ilmestynyt jopa elämäkerta (Michael Allin: Zarafa, Otava 2000), jossa on aikalaiskuvia hulmuavahiuksisesta ja viiksekkäästä Drovettista.
Myös Eero Saarenheimo kirjoittaessaan Acerbin pohjan perille ulottuneen matkan taustoista ja Acerbin myöhemmästä elämästä (Retki Euroopan ääreen, Otava 1988) mainitsee kirahvin politiikan välineenä.
Drovetti halusi Saarenheimon mukaan esiintyä jonkinlaisena konsulikunnan dekaanina. Niinpä hän joutui välittämään Egyptin varakuninkaan Muhammed Alin lähettämänä lahjana Ranskan ensimmäisen kirahvin kuningas Kaarle X:lle.
Vuotta myöhemmin 1828 Acerbi joutui puolestaan välittämään kirahvin Itävallan keisarille Egyptin varakuninkaan lahjana. "Tunnollisena virkamiehenä Acerbi tutustui kirahvin matkaongelmiin huolellisesti niin kuin hänen tapansa oli", Saarenheimo kirjoittaa.
Saarenheimon kirjasta löytyy paitsi tietoja Drovettista ja Acerbista myös tietoja Aleksandrian konsulikunnan tilanteesta, sillä konsulit eivät yleensä olleet hallitustensa lähettämiä. Niinpä heidän asemansa muistutti nykyisten kunniakonsuleiden asemaa. "Acerbin tapainen lähetetty konsuli edusti tavallaan Itävallan Istanbulissa toimivaa lähettilästä", selittää Saarenheimo ja täsmentää, miten varsinainen lähettiläs toimi ottomaanisen valtakunnan pääkaupungissa Istanbulissa.
Sävelsi Muhammed
Alin armeijalle
Acerbin vuonna 1825 alkanut konsulikausi oli Egyptin historiassa tärkeää aikaa.
Muhammed Alista, albanialaista sukuperää olevasta sotapäälliköstä, tuli uuden Egyptin perustaja. Hänen dynastiansa viimeinen edustaja oli kuningas Faruk, joka syöstiin vallasta 1950-luvulla.
Saarenheimon mukaan pääkonsuli Acerbi jopa sävelsi Muhammed Alin armeijalle oman marssin vallankumouksen jälkeisen ranskalaisen ratsuväkimarssin tyyliin.
Acerbi sai uudessa tehtävässään Saarenheimon mukaan tartunnan, jota harvat ovat voineet välttää Egyptissä: egyptologian.
Acerbin mieliharrastukseen, matkailuun, oli arkeologia luontevasti yhdistettävissä. Nubiaan saakka ulottuneesta retkestään Saarenheimo sanoo Acerbin pitäneen päiväkirjaa samaan tapaan kuin aikoinaan Lappiin ulottuneella matkalla. Saarenheimo todistaa, miten Acerbi keräsi sekä luonnontieteellistä materiaalia että muinaismuistoja ja lahjoitti niitä Itävallan ja Italian museoille.
Konsulien arkeologiaa edustaneena aikakautena Acerbi kuitenkin hävisi kirkkaasti piemontelaista lähtöä olleelle maanmiehelleen ja aikalaiselleen Drovettille. Tämän innostus Egyptin menneisyydestä saattoi alkuun Louvren, Torinon ja Berliinin museoiden egyptologiset kokoelmat ja miehelle itselleen suuren jälkimaineen.