Britannia putosi hämmennyksen tilaan sen jälkeen, kun Lontoon pommien räjäyttäjien kerrottiin tulleen oman maan sisältä. Äärimmäisen vaikea kysymys on nyt, kuinka estää samanlaiset tapaukset tulevaisuudessa.
Britannian kansakunnalle olisi luultavasti ollut vähemmän tuskallista kuulla, että Lontoon pommien räjäyttäjät olisivat olleet maahan tulleita ääriaineksia. Huomio olisi voitu kiinnittää ulkoisen vihollisen pahuuteen ja siihen, onko rajavalvonnassa yhä puutteita, ja pyrkiä sitten ne korjaamaan. Päätavoitteena olisi voitu pitää yhä vaaran sulkemista oman maan rajojen ulkopuolelle.
Kansankunta joutui kuitenkin kerralla syvään hämmennyksen tilaan, kun selvisi, että ainakin kolme neljästä pommien räjäyttäjästä onkin Britannian kansalaisia ja siellä myös syntyneitä. Se, että pommien asettajat olivat siirtolaistaustaisista muslimiperheistä, ei tehnyt asiaa yhtään helpommin nieltäväksi. Britanniassa asuu viime vuosisadan suuren siirtolaisaallon jälkeen puolitoista miljoonaa muslimia. Siihen joukkoon mahtuu myös fanaatikkoja. Yhtäkkiä uhka näyttikin nousevan oman maan sisältä.
Vaikka britit joutuivat menneinä vuosina kokemaan Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n pommiräjäytyksiä kotonaan, on tilanne nyt uusi. Näihin asti maa on lähinnä voinut ylpeillä monikulttuurisuudellaan. Mutta nyt pommien jälkeen ei ole vaikea maalata synkkiä kuvia siitä, millaisia tapahtumia voi vielä olla edessä.
Vielä järkyttävämmäksi tapahtuman ovat tehneet tiedot, joita räjäyttäjistä on kerrottu. He eivät kovin hyvin näytä vastaavan kuvaa syrjäytyneistä nuorista ihmisistä, jotka pakenevat vaikeuksiansa äärimmäiseen uskonnollisuuteen.
Yksi tunnistetuista pommittajista oli 30-vuotias apuopettaja ja pienen lapsen isä, koulussaan erittäin pidetyksi kuvattu ihminen. Toinen, 22-vuotias nuori mies taas mainittiin selväjärkiseksi liikunnan opiskelijaksi, joka ainakin sukulaistensa mukaan oli ylpeä brittiläisyydestään. Kolmas, 18-vuotias nuorukainen oli ehkä syrjäytymisuralla. Hän ei ollut pärjännyt kouluissa erityisen hyvin ja oli jäänyt kiinni myymälävarkaudesta. Hän oli muuttunut hartaaksi muslimiksi pari vuotta sitten, mutta se ei vielä tarkoita pommien räjäyttelyä. Hänen kaltaisiaankin on Britanniassa paljon.
On koko brittiläiselle yhteiskunnalle valtava haaste hävittää se maaperä, josta kasvavat äärimmäisiin tekoihin päätyvät nuoret ihmiset. Hankalia kysymyksiä on paljon. Onko monikulttuurisuuden korostus ja sallivuus sittenkin väärä taktiikka? Joidenkin mielestä se ei pidä koossa yhteiskuntaa vaan jakaa sen erillisiin osiin. Jos tähänastinen salliva monikulttuurinen linja todetaan vääräksi, voiko maan suuria vähemmistöjä enää edes yhdistää brittien enemmistöön? Voiko Britannia tehdä paljonkaan sille, että nuoret muslimit käyvät hakemassa fundamentalistisia oppeja Pakistanin islamilaisista oppilaitoksista?
Suurin hätä Britanniassa on vallannut maan muslimivähemmistön. Britannian muslimineuvoston puheenjohtaja otti torstaina tapahtumista vastuuta maan koko muslimiyhteisölle. Hän mukaansa on tehty liian vähän sen puolesta, että vihan ilmapiirin syntyminen yhteisössä saataisiin estettyä. Johtopäätös toivottavasti johtaa konkreettisiin askeliin.
Tavalliset britit näyttivät heti pommi-iskujen jälkeen ottavan asenteen, jonka mukaan pelolle ei saa antaa valtaa ja normaalin elämän pitää jatkua. Asenne on terve. Nyt jos koskaan kaikilta briteiltä, niin syntyperäisiltä kuin maahanmuuttajiltakin, vaaditaan itsekuria ja pään pitämistä kylmänä. Vihan tunteita ei saa päästää valloilleen.