Britannia on eksymässä metsäpolitiikassaan suosimaan suomalaisia hämmästyttävällä tavalla Kanadan metsäteollisuuden tuotteita. Sitä nimittäin käytännössä tarkoittaa Britannian ympäristöministeriön aie esittää muun muassa Suomen metsien hoidossa käytettävän Pefc-sertifikaatin hylkäämisestä julkisissa hankinnoissa.
Saarivaltakunnan ministeriössä tehtiin ilmeisesti joidenkin ympäristöjärjestöjen johdattelemana selvitys, jonka mukaan vain muun muassa Britannian metsissä vallitseva FSC- ja kanadalainen CSA-sertifikaatti todistavat, että puu on laillista ja peräisin kestävästi hoidetuista metsistä.
Näkemyksen onttous paljastuu jo siitä, että brittien hyväksymä CSA on yksi heidän hylkäämänsä Pefc:n jäsenjärjestelmistä. Euroopassa Pefc on valtajärjestelmä metsien sertifioinnissa. Esimerkiksi Itävallan sataprosenttisesti sertifioidut metsät ovat kokonaan Pefc-aluetta. Suomen metsät ovat Euroopan toiseksi kattavimmin sertifioinnin piirissä, yli 95-prosenttisesti. Pohjoismaista vain Ruotsissa FSC on vallitseva, mutta siellä sertifioinnin piirissä on alle 50 prosenttia metsistä. Siellä käytetään myös Pefc:tä.
Hoidetaanko metsiä Kroatiassa tai Liettuassa kestävämmin perustein kuin Suomessa? Kysymys on aiheellinen siksi, että muun muassa ne kuuluvat maihin, joissa on otettu käyttöön FSC-sertifikaatti. Suomen tavoin enemmistö Euroopan suurista metsäntuottajamaista käyttää Pefc-sertifikaattia. Sen piirissä on 70 prosenttia maanosan metsistä; FSC kattaa 30 prosenttia. FSC sattuu vain olemaan muutamien vaikutusvaltaisten ympäristöjärjestöjen suosiossa Britanniassa.
Jos Britannian ympäristöministeriön aikeesta tulee totta, kuten näyttää, seuraukset ovat Suomen metsäteollisuudelle ikäviä. Merkittävä osa sen viennistä Britanniaan suuntautuu juuri julkiselle sektorille. Vaikutus olisi pahin sahoille ja höyläämöille, mutta se kirpaisisi myös vanerin sekä lastu- ja kuitulevyjen viejiä.
Kanadalaiset hyötyisivät päätöksestä. Britannian ympäristöministeriö olisi näin eurooppalaisvetoisten ympäristöjärjestöjen yllyttämänä vahvistamassa työllisyyttä Atlantin takana ja heikentämässä sitä omassa maanosassaan kestämättömin perustein.
Järjestöjen vaikutus näkyy brittiraportissa alastomana. Siinä arvostellaan Pefc-sertifikaattia sidosryhmien vaikutusvallan vähäisyydestä, mutta logiikka ontuu. Euroopan ympäristöväki pystyy valvomaan metsien käsittelyä omassa maanosassaan paremmin kuin kaukana Kanadassa.
paakirjoitus@kaleva.fi