Britanniassa käydään tiukka kilpailu valtaa pitävän työväenpuolueen ja oppositiossa kasvaneen konservatiivipuolueen välillä. Äänestäjät ratkaisevat, kummalla puolueella on uskottavampi talousohjelma.
Britanniassa 6. toukokuuta pidettävistä parlamenttivaaleista on mielipidemittausten perusteella tulossa tiukka taistelu työväenpuolueen ja konservatiivien kesken. Hallitusvallassa rapautunut työväenpuolue lähtee altavastaajana vaaleihin, sillä oppositiossa olevat konservatiivit ovat olleet gallupeissa niukassa johdossa.
Täpärän tilanteen myötä seuraavan hallituksen pääministerin nimen saattaa ratkaista kolmanneksi suurin puolue liberaalidemokraatit, jonka johtaja Nick Glegg ei ole toistaiseksi asettunut kummankaan puolueen tueksi. Liberaalidemokraattien ratkaisu riippuu siitä, mitä työväenpuolue tai konservatiivit voivat tarjota mahdollisessa vähemmistöhallituksessa.
Työväenpuolueen johtaja, pääministeri Gordon Brown yrittää epätoivoisesti luotsata puoluetta voittoon 13 vuotta kestäneen hallitusvallan jälkeen. Brown on lähtenyt taisteluun muistuttamalla, että mikään ei saa vaarantaa Britannian toipumista talouskriisistä. Vallan vaihtuminen ei työväenpuolueen mukaan sovi tähän tilanteeseen.
Mielipidemittauksia niukasti johtava konservatiivien oppositiojohtaja David Cameron puolestaan on muistuttanut vaalien olevan tämän sukupolven tärkeimmät, eikä kenenkään tarvitse enää kestää viittä lisävuotta Gordon Brownia.
Pääministerin asema poliittisesti ja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa on tukala. Työväenpuolueen harjoittama massiivinen elvytys on pitänyt työttömyyden muita maita alhaisempana. EU-komissio onkin vaatinut Britannian hallitusta lisäleikkauksiin, sillä julkisen talouden vaje on suurempi kuin vakaus- ja kasvusopimus sallisi.
Talousleikkaukset vaalilupauksena sopivat huonosti työväenpuolueen politiikkaan. Silti kumpi tahansa hallitusvaltaan nouseva puolue joutuu jatkossa tekemään leikkauksia. Puolueiden erona on lähinnä se, että konservatiivit panisivat vajeen kuriin nopeammin kuin työväenpuolue.
Brown tekee historiaa, jos hän onnistuu luotsaamaan työväenpuolueen neljänteen perättäiseen voittoon parlamenttivaaleissa. Toistaiseksi temppu on onnistunut vain konservatiivien John Majorilta 1992, joka vei puolueen harvinaiselle neljännelle perättäiselle kaudelle. Kaksissa edellisissä vaaleissa 2001 ja 2005 työväenpuolue onnistui pysymään vallassa hyvän talouskehityksen siivittämissä tunnelmissa.
Brown on käynyt vaalitaistoon korostamalla keskiluokkaista taustaansa, johon kodin perintönä kuuluvat hyveet kuten oikeudenmukaisuus ja velvollisuudentunto. Näin hän on halunnut tehdä pesäeroa pahimpaan kilpailijansa Cameroniin, joka on yläluokkainen Etonin ja Oxfordin kasvatti.
Brownin epäsuosiota on kasvattanut myös epäonninen Afganistanin sota. Häntä on syytetty valtiovarainministerikaudeltaan saituudesta, minkä takia Afganistaniin lähetettyjen sotilaiden varusteissa on ollut puutteita. Brownista äskettäin tehty kirja puolestaan väitti, että pääministeri kävisi kiukunpuuskissa jopa käsiksi avustajiinsa. Pääministeri on tyrmännyt tällaiset väitteet.
Istuvan pääministerin asemaa ei helpota se, että työväenpuoluetta aikaisemmissa vaaleissa tukenut Britannian myydyin sanomalehti News of the World käänsi äskettäin kelkkansa ja asettui konservatiivipuolueen tueksi. Monet kansanedustajat ovat ryvettyneet kuluskandaaleissa, ja peräti viidennes edustajista jättäytyy vapaaehtoisesti pois.