Britannian valtio yrittää elvyttää taloustuskissa kieriskeleviä pankkeja ostamalla niiden osakkeita 64 miljardilla eurolla ja tarjoamalla niille tarvittaessa kaupallisia luottoja 320 miljardin edestä. Jos temppu ei riitä pankkitoiminnan normalisoimiseen, niin laskun maksaa veronmaksaja.
Samaan aikaan kun valtiovarainministeri Alistair Darling kertoi pelastuspaketista parlamentille, Euroopan, USA:n, Britannian ja monen muun maan keskuspankit ilmoittivat yhtä aikaa koronlaskusta.
Brittipankkien pelastuspaketti poikkeaa amerikkalaisesta 700 miljardin dollarin roskapankista olennaisesti. USA:n valtio ottaa haltuunsa pankkien ongelmaluotot, mutta jättää pankkiomistuksen ennalleen. Britanniassa valtio ostaa pankeilta 64 miljardilla eurolla uusia etuoikeutettuja osakkeita.
Tätä pääomatukea on tarjolla maan kahdeksalle suurimmalle pankille, joista ilmeisesti ainakin seitsemän joutuu siihen tarttumaan jo tällä viikolla. Lontoossa pääkonttoriaan pitävä kansainvälinen HSBC on ainoa, joka saattaa selvitä ilman sitä.
Perinteisestä kansallis-tamisesta ei kyse
Valtiosta tulee siis brittipankkien iso osakkeenomistaja, mutta perinteisestä kansallistamisesta ei ole kysymys. Valtio on pikemminkin osinkojaan vaativa sijoittaja kuin pankkihallituksiin haluava päättäjä.
"Sijoitusten ehdoista neuvotellaan kuitenkin yksityiskohtaisesti kunkin pankin kanssa", sanoo valtiovarainministeri Darling.
Hänen mukaansa pankkien on pystyttävä pääomaruiskeen jälkeen antamaan luottoja normaalisti niin kansalaisille kuin yrityksillekin. Lisäksi niiden täytyy pitää oma palkkiolinjansa kurissa.
Osittain valtion omistuksessa oleva pankki ei voi tarjota johtajilleen miljoonabonuksia.
Aikaisemmin Britannian valtion haltuun on ajautunut kaksi asuntoluottopankkia Northern Rock ja Bradford & Bingley. Ne on kokonaan kansallistettu ja päätöksistä vastaa valtio.
Eilen luvattuja pankkimiljardeja ei löydy Britannian valtion kassasta. Pelkästään 64 miljardin pääomatuki veisi kolmanneksen maan kansalaisten vuosittaisista tuloveroista. Se kattaisi yli puolet maan vuosittaisista terveydenhoitomenoista.
Näin isoa summaa ei valtiokaan saa haltuunsa kuin velkaantumalla. Pääomatukea huomattavasti isompi velkapotti sille tulee 320 miljardin kaupallisista lainoista, mutta niille se vaatii käyvät takuut.
Pääomatuki voi olla veronmaksajille joko katastrofi tai loistava sijoitus tai mitä tahansa siltä väliltä. Jos pankkitoiminta elpyy, pankkien osingot juoksevat ja osakekurssit nousevat, veronmaksaja voi voittaa tuntuvastikin.
Todennäköisesti veronmaksajat joutuvat ainakin muutaman vuoden ajan maksamaan pankkitukeen otettujen lainojen korkoja ja lyhennyksiä joko korotettuina veroina tai julkisten palvelujen leikkauksina.
Pahimmassa tapauksessa pankit eivät selviä, valtio menettää tukirahansa ja talous ajautuu pitkään, syvään ja kipeään lamaan, jonka laskuja maksavat vielä nykypolven lapsenlapsetkin.