Lontoo Vaikka Fady ja Miriam Raslan eivät näytä eivätkä kuulosta keskivertobriteiltä, ammattikuntansa edustajina, he ovat maassa kuitenkin varsin tavanomaisia. Lääkäripariskunta opiskeli aikanaan Kairossa, mutta miehen kuudeksi kuukaudeksi kaavailema opintomatka on nyt venähtänyt molempien 15 vuoden työskentelyksi englantilaisissa sairaaloissa.
He arvioivat, että heidän nykyisessä työpaikassaan, West Middlesex University Hospitalissa Lontoon länsipuolella, yli puolet lääkäreistä on ulkomaalaisia. Ja moni heistä on myös Euroopan ulkopuolelta.
"Täällä Lontoon ympäristössä ulkomaalaisten osuus on selvästi suurempi kuin esimerkiksi Oxfordissa, jossa aikaisemmin työskentelimme. Lontoo on avoimempi, suvaitsevaisempi ja kansainvälisempi paikka", Miriam Raslan sanoo.
Kolmasosa lääkäreistä
syntynyt ulkomailla
Tilastot osoittavat Raslanien kokemukset tyypillisiksi. Jo 1990-luvun alkupuolelta alkaen yli puolet Britannian uusista lääkäreistä on tullut maan ulkopuolelta. Vuoteen 2001 saakka brittien ja muiden länsieurooppalaisten osuus oli vielä yli puolet, mutta nykyisin enää 40 prosenttia maan uusista lääkäreistä on käynyt koulunsa Länsi-Euroopassa.
Sisäministeriön mukaan kaikista maassa työskentelevistä lääkäreistä nyt 31 prosenttia ja sairaanhoitajista 13 prosenttia on syntynyt ulkomailla. Lontoon lääkäreistä kuitenkin jo lähes puolet on ulkomailla syntyneitä.
Näissä luvuissa egyptiläinen Miriam Raslan ei tosin ole mukana, sillä hän on syntynyt Britanniassa aikana, jolloin hänen isänsä suoritti lääketieteen opintoja. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän kuitenkin vietti Egyptissä, mutta hänellä on aina ollut myös Britannian kansalaisuus.
Suomalaisia lääkäreitä Britannian lääkärirekisterissä on alle 70. Kaikkiaan massa on yli 200 000 lääkäriä.
Osa-aikaisenakin
voi edetä
Fady Raslan on kotoisin Syyriasta, josta hän muutti Kairoon opiskelemaan lääketiedettä 1980-luvulla. Vuonna 1989 hän tuli Englantiin opintomatkalle, mutta hyvät työtarjoukset houkuttivat jäämään. Nykyisin hänelläkin on Britannian passi.
"Olimme jo naimisissa enne kuin tulin tänne. Kun sain hyvän työpaikan Oxfordista, Miriam muutti perässä", Fady Raslan sanoo.
Aluksi myös Miriam Raslan suoritti jatko-opintoja Oxfordissa. Sopiva työpaikkakin löytyi. Perheeseen syntyi myös kolme lasta, jotka ovat nyt 14-, 12- ja 10-vuotiaita.
"Minunkin urani kannalta tämä on ollut hyvä paikka. Minulla on ollut mahdollisuus edetä ja samalla tehdä osa-aikatyötä. Täysipäiväiseksi siirryin kolme vuotta sitten, kun muutimme Oxfordista tänne", hän sanoo.
Ahkerointi
kannatti
Molemmat Raslanit ovat edenneet pitkälle. Fady on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja Miriam on anestesian erikoislääkäri. Tavanomaisen päivätyön lisäksi molemmat ovat päivystäneet jopa useita vuorokausia peräkkäin, suorittaneet lukuisia tenttejä ja tehneet tutkimustyötä.
"Se on kuitenkin kannattanut. Me olemme päässeet siihen", mihin halusimmekin, Fady sanoo.
Hänen mukaansa Britannian lääkärikunnan ulkomaalaistuminen vauhdittuu pian entisestään, kun Britannia ryhtyy noudattamaan EU:n työaikadirektiiviä.
"Aikaisemmin päivystysvuorot olivat tavattoman pitkiä. Teimme joskus jopa 118 tuntia töitä viikossa. Nykyinen maksimi on 56 tuntia ja pian sekin putoaa 48 tuntiin. Lääkäreitä tarvitaan paljon lisää eikä heitä valmistu riittävästi täkäläisistä yliopistoista", Fady sanoo.
Maahanmuuttajien
lapsista lääkäreitä
Koska West Middlesexin sairaala on yliopistollinen sairaala, molemmilla Raslaneilla on myös opetusvelvollisuuksia. Lääketieteen opiskelijat kiertävät käytännön harjoittelussa kullakin osastolla aina pari kuukautta kerrallaan.
"Heidän joukossaan toisen polven maahanmuuttajat ovat selvänä enemmistönä. He ovat brittejä, mutta edustavat useimmiten etnisiä vähemmistöjä. Ulkomaalaisille lääkärikoulutus Britanniassa tulee hyvin kalliiksi, joten heitä ei juuri tapaa", Miriam sanoo.
Hänen mielestään etenkin Välimeren maista, Intiasta ja Kiinasta tulleiden maahanmuuttajien jälkikasvu on innostunut lääkärin koulutuksesta.
"Monissa maissa Euroopan ulkopuolella lääkärin ammatti on hyvin arvostettu ja tänne muuttaneet vanhemmat toivovat lastensa pääsevän lääketieteelliseen. Se näkyy luonnollisesti opiskelijamäärissä."
Britannian yliopistoissa valkoisten lääketieteen opiskelijoiden osuus on enää vähän yli neljäsosa. Maan opiskeluikäisistä kansalaisista valkoisia on kuitenkin noin 85 prosenttia.
"Lääketiede on raskas tie. Opiskelu kestää kauan ja nuorten lääkäreiden kurjat työajat karkottavat monia englantilaisia", Miriam arvioi