Britannia joutui taas huomaamaan olevansa terrori-iskujen maalitaulu. Tieto siitä, että iskuja yrittäneet olivat julkisen terveydenhuollon työntekijöitä, on herättänyt maassa syystäkin hämmennystä.
Täsmälleen kaksi vuotta sitten islamilaisten terroristien neljä itsemurhapommia tappoivat yli 50 siviiliä Lontoon kaduilla. Iskut tapahtuivat samaan aikaan kun pääministeri Tony Blair isännöi G8-maiden kokousta. Blairin synti oli se, että hän veti maansa Irakin-sotaan, mikä teki Britanniasta ja sen kansalaisista terroristien silmissä vihollisia.
Samanlainen tappo-operaatio yritettiin toteuttaa uudelleen viikko sitten samoihin aikoihin, kun Gordon Brownista tuli Britannian pääministeri. Nyt asialla olivat onneksi taitamattomat tekijät. Lontoon kaduille oli ladattu kaksi autopommia, jotka saatiin purettua. Skotlannin Glasgow´ssa polttoaineella lastattu auto räjähti liekkeihin lentokentän sisäänkäynnin edustalla, mutta siviiliuhrit vältettiin.
Britanniassa on vuosikymmenten mittaan totuttu pommi-iskuihin, mutta siitä huolimatta moni britti tuntee perusturvallisuutensa tulleen taas horjutetuksi. Hämmennystä aiheutti erityisesti se, että kaikki iskuista epäillyt aasialaistaustaiset miehet olivat tehneet töitä julkisen terveydenhuollon piirissä, joko lääkäreinä tai muissa tehtävissä. Tieto merkitsi sitä, että tuhannet muutkin aasialaistaustaiset lääkärit muuttuivat potilaiden silmissä epäilyttäviksi.
Edelleenkään ei ole selvää, mitkä tahot lopulta olivat iskujen takana ja mihin niillä juuri nyt pyrittiin. Ajallinen yhteys viittaa siihen, että iskuilla haluttiin tilille uusi pääministeri, koska hän on Irakin-politiikassaan edeltäjänsä linjalla. Muistutukseksi Brownia vastaan on luettu sekin, että yksi iskuista tehtiin Skotlannissa, pääministerin kotimaakunnassa. Brownin leiri torjui tämän linkityksen. Pääministerin lehdistöedustajan mukaan iskut olisivat voineet sattua "missä tahansa ja milloin tahansa".
Se on kuitenkin vain yksi tulkinta. Usein terrori-iskut on ajoitettu niin, että niiden avulla saadaan paitsi suurta tuhoa myös mahdollisimman suuri julkisuus. Niin oli kaksi vuotta sitten, ja sitä ehkä nytkin tavoiteltiin. Uutta pääministeriä haluttiin nöyryyttää.
Yleinen arvio Britanniassa on, että Brown selvisi tulikasteestaan mallikkaasti. Testikään ei tosin ollut nyt tiukka kuin se olisi voinut olla.
Edelleenkin on avoinna se, millaiset yhteydet iskuilla oli kansainväliseen terrorismiin, erityisesti al-Qaida -verkostoon. Viitteitä siitä saatiin keskiviikkona. Brittiläinen pappi kertoi kuulleensa tulevista iskuista vihjeen jo viime huhtikuussa Jordaniassa henkilöltä, joka papin kertoman mukaan kuului al-Qaidan johtajiin.
The Times -lehti taas raportoi perjantaina ulkomaisen tiedustelulähteen kertoneen, että iskuilla olisi al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin hyväksyntä. Brittien oma tiedustelu ei ole näkemystä vahvistanut.
Iskujen jokseenkin amatöörimäinen toteutus kertoo ainakin sen, että etevimmät tekijät eivät nyt olleet liikkeellä. Al-Qaidan tähänastiset iskut on tavattu toteuttaa kylmäverisen taitavasti. Tosin pitää muistaa, että koko al-Qaida on ilmiönä epämääräinen. Se ei ole niinkään järjestö vaan länteen vihamielisesti suhtautuvien äärimuslimien sateenvarjo, jonka alle moni tuon ideologian edustaja haluaa asettua.
Arvoitus on edelleen sekin, mikä saa ihmisten auttamisen elämänurakseen valinneen henkilön toimimaan täysin alan ammattietiikan vastaisesti ja mistä aineksista syntyy se kiihko, jonka seurauksena ihmiselämän kunnioitus katoaa täysin.