Britannian pääministeri David Cameron on aloittanut Euroopan-kiertueensa, jonka kuluessa hän tapaa merkittävät EU-päättäjät. Suomeen pääministeri ei saavu. Maanosan pääkaupungeissa reissaava Cameron haluaa pehmittää suuria jäsenmaita hyväksymään Britannian muita edullisemmat jäsenyysehdot.
Cameronilla on takataskussaan neuvotteluasemia parantava voimapaperi. Äskeiset parlamenttivaalit voittanut konservatiivipuolue lupasi järjestää Britanniassa kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä joko vuonna 2016 tai 2017.
Cameron kulkee Euroopassa paitsi neuvottelemassa myös pelottelemassa.
Kansanäänestyksen avulla pääministeri yrittää kiristää maalleen mukavamman jäsenyyssopimuksen ja kevyemmät maksut.
Cameron on asetellut lähtökohtansa taitavasti. Pääministeri haluaa Britannian pysyvän EU:n jäsenenä, mutta ei ”sulje vielä mitään vaihtoehtoa pois”.
EU:n kannatus ja vastustus on Britanniassa kutakuinkin tasan, mikä tuo Cameronille vielä yhden painostuskeinon.
Cameron antaa ymmärtää, että mikäli jäsenyysehdot saadaan brittien kannalta siedettävämmiksi, kyllä-äänten voitto EU-kansanäänestyksessä on hyvinkin mahdollinen.
Kansanäänestyksen kysymys on muotoiltu suosimaan piirun verran enemmän jäsenenä pysymistä. Kansalaisilta kysytään äänestyskopissa: ”Pitäisikö Yhdistyneen kuningaskunnan pysyä Euroopan unionin jäsenenä?” Kyllä-kampanja on mielikuvaltaan rakentavampi kuin ei.
Mikäli neuvotteluissa käy toisinpäin eikä Britannia saa helpotuksia jäsenyysehtoihinsa, Cameron ei voisi kiinnittää Yes-nappia rintaansa ja kampanjoida EU-jäsenyyden puolesta.
Tällöin äänestyksen tuloksena saattaisi olla ei-äänten voitto ja Britannian eroaminen unionista.
Kolmanneksi suurimman jäsenvaltion lähtö olisi isku EU:lle. Se sotkisi yhtenäisyyden. EU:n turvallisuuspoliittinen uskottavuus heikkenisi entisestään, sillä Britannia on Euroopan sotilasmahti.
Samalla häviäisi kolmen suuren, Saksan, Ranskan ja Britannian, välinen voimatasapaino. Kaksistaan jäädessään Saksa ja Ranska voisivat ajautua eri puolille pöytää, mikä jähmettäisi EU:n päätöksentekoa.
Tästä syystä Saksa on tullut Britanniaa vastaan. Liittokansleri Angela Merkel ei halua avata EU:n perussopimusta, mutta hän on valmis etsimään neuvotteluratkaisua.
Myönnytyksissä ei saa mennä liian pitkälle. EU ei voi antautua Britannian sisäpolitiikasta johtuvien vaatimusten edessä.
Yksi jäsenmaa ei voi suuruudenhullusti vaatia perussopimusta revittäväksi auki aina kun siltä tuntuu. Pian jokainen varaisi oikeuden noukkia rusinat pullasta muista piittaamatta.
Yhdysvallat on muistuttanut Cameronille, että se toivoo Britannian pysyvän EU:ssa. Yksinäisenä Britannia menettäisi markkinoita ja asemansa Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Saarivaltiosta tulisi epävarma investointikohde.
Pääkirjoitus