Britannia on rotkon reunalla. ”Kovaan brexitiin” voidaan ajautua, jos realismi ei voita poliitikkojen keskuudessa. Uuden kansanäänestyksen mahdollisuus on noussut. Mitä sitten tehdäänkin, miljoonat britit jäävät tyytymättömiksi.
Melkoinen joukko suomalaisiakin seurasi tiistai-iltana Britannian alahuoneen brexit-äänestystä ja keskustelua. Jos tapahtumaa arvioi miettimättä sen sisältöä, kokemus oli jopa viihdyttävä.
Oli voittajia ja etenkin katkeria häviäjiä, lennokasta mielipiteenvaihtoa, huutoa ja mekastusta. Kuin show-isäntänä tapahtumaa johti värikäs puhemies John Bercow.
Viihdyttävyydestä huolimatta kyseessä ei ollut harmiton komedia vaan surkea farssi tai jopa tragedia. Kuningaskunta on ajanut itsensä kuilun partaalle, jonka alapuolella häämöttää hallitsematon ero EU:sta.
Vuoden 2016 brexit-äänestyksen tulos kertoi nykymaailman toimintaa koskevan ymmärryksen puutteesta. Jos Britannia on joskus ollut henkisesti ja taloudellisesti riippumaton suurvalta, ne ajat eivät palaa.
Parlamentaarikkojen jos keiden pitäisi olla tästä perillä, mutta heidän toimintansa ei aina perustu yksin kansakunnan parhaan tavoitteluun vaan myös omiin tai puolueen valtapyrkimyksiin. Se on koko brexit-sotkun iso osatekijä.
EU:n kanssa neuvotellun erosopimuksen tultua tiistaina tyrmätyksi pääministeri Theresa May sai sentään keskiviikkoillan luottamusäänestyksessä jatkomandaatin hallitukselleen ja brexitin hoidolle. Uusia työkaluja hän ei kuitenkaan käteensä saanut.
Monen britin katse kääntyi taas EU:n suuntaan, jos siellä olisi tarjolla jotain, millä solmu saadaan auki. Sellaista ei tarjottu, vaikka unionin mahtihahmo, Saksan liittokansleri Angela Merkel totesikin, että vielä on aikaa neuvotella.
Ehkä Merkel sanoi noin siksi, ettei synkkien tilannearvioidenkaan toistelu johda mihinkään.
Britanniassa on nyt kaaoksen keskellä myös vahvistunut ajatus, että mahdollisen brexitin voimaantuloa pitää siirtää eteenpäin maaliskuun 29. päivästä. Se toisi lisää aikaa järjestäytyneen ratkaisun hakuun mutta toisaalta venyttäisi edelleen pitkää epävarmuuden aikaa.
Avainasemassa kriisin ratkaisussa ovat nyt britit itse, ennen kaikkea parlamenttipuolueet. Parlamentin enemmistö ei näytä haluavan kovaa eroa.
Jos on näin, on uskallettava tehdä seuraava johtopäätös: joko hyväksyä Mayn tarjoama sopimusmalli mahdollisesti kosmeettisin muutoksin tai sitten on kysyttävä uudestaan kansan kanta. Tämänhetkisten mittausten mukaan äänestäjien enemmistö kaataisi koko brexitin.
Vastuunkantoa ei ole se, että vain hylätään sopimusehdotus esittämättä mitään realistista vaihtoehtoa tilalle. Tästä itsensä pettämisestä May aiheellisesti huomautti tiistaina brexit-äänestyksen jälkeen.
Uusi kansanäänestys on ongelmallinen, sillä se kyseenalaistaisi äänestäjien enemmistön tahdon kesältä 2016. Uusi äänestys herättäisi erittäin voimakkaita reaktioita.
Uutta kansanäänestystä puoltaa se, että EU-eron ehdot ja seuraukset ovat selvästi tarkemmin selvillä kuin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ennen kaikkea uutta äänestystä puoltaa se, että poliitikot eivät itse näytä pääsevän umpikujasta ulos.