Bri­tan­nia etsii uutta ener­giaa

Britannian energiapolitiikka on murroksessa. Energian suhteen vielä lähes omavarainen maa voi arvioiden mukaan joutua tuomaan 75 prosenttia tarvitsemastaan energiasta jo vuonna 2020 - siis vain runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Kivihiilen tuotannon arvellaan Britanniassa käytännössä loppuvan kymmenen vuoden kuluessa.

Britannian energiapolitiikka on murroksessa. Energian suhteen vielä lähes omavarainen maa voi arvioiden mukaan joutua tuomaan 75 prosenttia tarvitsemastaan energiasta jo vuonna 2020 - siis vain runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Kivihiilen tuotannon arvellaan Britanniassa käytännössä loppuvan kymmenen vuoden kuluessa.

Myös kaasu- ja öljyvarat ovat ehtymässä, saarivaltakunnasta tulee kaasun nettotuoja tänä vuonna ja öljyn nettotuoja vuoden 2010 tuntumassa.

Samaan aikaan hallitus haluaa vähentää hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja saavuttaa vähentämistoimissa todellisia tuloksia jo vuoteen 2020 mennessä.

Molempiin ongelmiin on sama vastaus: fossiilisia polttoaineita on korvattava uusiutuvilla.

Britannain hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2010 uusiutuvilla energialähteillä tuotettaisiin jo kymmenen prosenttia saarivaltakunnan sähköstä. Vuonna 2004 osuus oli vain neljä prosenttia.



Hiilidioksidia
maaperään


Energiapolitiikan haasteet vaativat monitieteellisiä ratkaisuja, painottaa Leedsin yliopiston professori Rob Knipe.

Leedsin yliopiston Earth, Energy and Environment -instituutti, jossa Knipe työskentelee, keskittyy muun muassa hiilidioksidipäästöjä vähentävien tekniikoiden ja menetelmien tutkimiseen ja kehittämiseen.

"Hiilidioksidia voitaisiin esimerkiksi pumpata maaperään sopiviin maalajeihin", Knipe kuvaa. Menetelmä vaatii tarkkoja geologisia tutkimuksia, sillä varastoiksi sopivien huokoisten maiden päällä pitää olla tiiviitä maakerrostumia, joiden läpi hiilidioksidi ei karkaa takaisin ilmakehään.

Toinen mahdollinen hiilidioksidivarasto voisi Knipen mukaan olla tyhjentyvät merenalaiset maakaasukentät. Maakaasun tilalle voitaisiin pumpata hiilidioksidia.

EEE-instituutissa on yli 120 tutkijaa, ja tutkimuslaitos tekee yhteistyötä lukuisten yritysten kanssa. "Valtio ei ole rahoittanut yliopistoissa tehtävää tutkimusta liiaksi, joten yhteistyö yritysten kanssa on ollut toimivaa jo pitkään", Knipe toteaa.



Yritykset
kiinnostuivat


Britannian energiantuotannon muutokset on enna koitu myös muualla Euroopassa. Saarivaltakunnasta on nopeasti tullut kiinnostava kohde uusiutuvia energialähteitä kauppaaville yrityksille.

Ruotsalaiseen Lantmännen Group -konserniin kuuluva Renewable Fuels Ltd tuo jo Britanniaan muun muassa puu- ja auringonkukkapellettejä. Ruotsalainen TallOil tuo sekin pellettejä ja myös raakamäntyöljyä.

"TallOil avasi ensimmäisen toimiston Britanniassa vuonna 2002", kertoo Barry Patterson. Viime lokakuussa yhtiö avasi itärannikolla Teessiden satamaan oman varaston pelleteille, joita se tuo maahan Kanadasta.

Pattersonin mukaan briteissäkin voisi viljellä vaikkapa energiapajua paljon enemmän kuin nykyään, mutta 6-7 metrin korkeuteen kasvavat pajuviljelmät kohtaavat melkoisesti paikallista vastustusta. Perienglantilaiseen maalaismaisemaan kun ei hevin haluta pajupeltoa.

"Liiketaloudellisesti on meille paljon järkevämpää laivata pelletit toistaiseksi Kanadasta", Patterson toteaa.

Ilmoita asiavirheestä