Britannian esitys EU:n rahoituksesta vuosille 2007-2013 ennakoi tuntuvia etuuksien leikkauksia. EU:n budjetista on muotoutunut kallis menoautomaatti. Sen myöntäminen on vain kovin vaikeaa.
Britannia on etsinyt ulospääsytietä umpikujaan ajautuneelle EU:n budjetin nykyiselle rahoitusmallille miltei puheenjohtajakautensa loppuun asti. Se oli odotettua, koska kyseessä on huippuvaikea pulma, jonka ratkaisu on epäonnistunut ennenkin.
Britannian esitys rahoituskaudelle 2006-2013 tuli lopulta maanantaina, mutta se sai myrskyisän vastaanoton monissa jäsenmaissa, Suomen maataloustuottajia myöten. Jopa komission puheenjohtaja antoi sille tyrmäyksen toteamalla, että jos esitys hyväksytään, EU ei voi ottaa lainkaan uusia jäseniä.
Myös pääministeri Matti Vanhanen muistutti uusien jäsenmaiden oikeudenmukaisen kohtelun tärkeydestä vaaliseminaarinsa yhteydessä Oulussa maanantaina. Suomen hallituksen kannattaa silti edistää kaikin mahdollisin keinoin sopua EU:n tulevasta rahoituksesta, jotta sotkuinen vyyhti ei putoaisi Suomen syliin.
Britannian esitys supistaisi EU:n menot 847 miljardiin euroon edellisen puheenjohtajamaan Luxemburgin kesäisestä 871 miljardin esityksestä 2007-2013. Komissio havitteli aikoinaan noin tuhannen miljardin euron budjettia EU:lle seuraavaksi rahoituskaudeksi.
Britannia tarjoutuu leikkaamaan
EU:n kassasta saamaansa ruhtinaallista, vuosittain 5,5 miljardiin euroon nousevaa maksujensa palautusosuutta yhteensä 6-9 miljardilla eurolla 2007-2013. Se on oikeudenmukaista ja välttämätöntä, kun myös uusien, taloudeltaan heiveröisten jäsenmaiden erityistukia joudutaan supistamaan. Leikkauksen jälkeen brittien maksut olisivat kutakuinkin linjassa Ranskan kanssa.
Maataloustuista ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista määrärahoista Britannia lohkaisisi yhteensä yhdeksän miljardia euroa seitsemässä vuodessa. Siitäkin nousi odotetusti meteli.
Aluetukien karsinta vanhoilta jäsenmailta olisi Suomenkin kannalta ikävää, mutta sille tuskin voi mitään. Jos niin käy, hallitusten on kannettava vastuu maan tasapainoisesta kehittämisestä. Alue- ja rakennetukiin varattaisiin Britannian laatimassa budjettiehdotuksessa tuntuvasti vähemmän rahaa kuin Luxemburgin kesäkuussa ehdottamassa mallissa, josta ei päästy lähellekään sopua.
Maatalouden tukipaketin supistus herättää Suomessa vahvoja tunteita. Merkittäväkään paluu kansalliseen maatalouspolitiikkaan ei kuitenkaan olisi Suomen kannalta välttämättä katastrofi. Ala on Suomessa moniin muihin jäsenmaihin verrattuna hyvässä järjestyksessä.
Sen sijaan varsinkin uusien jäsenmaiden tuotanto on niin tehotonta ja vanhanaikaista, että niissä on väistämättä edessä suuria muutoksia. Kaikki riippuu tietysti lopulta siitä, millaiset ehdot ne onnistuvat omalle maatalouspolitiikalleen neuvottelemaan.
Itävalta hoitaa EU:n puheenjohtajuutta ensi vuoden alku- ja Suomi jälkipuoliskon. Ellei budjettisopua synny ensi viikolla EU:n huippukokouksessa, on suuri vaara, että lähes ylivoimaisen vaikea ongelma siirtyy ensin Itävallalle ja putoaa sitten Suomen syliin.
Viime hetkien ratkaisuyritykset ovat usein epäonnistuneet EU:ssa, eikä ennuste ole nytkään hyvä. Britannian on silti pakko yrittää puristaa kompromissia tai viedä uudistusta edes jonkin verran eteenpäin.