Kortti toisensa jälkeen läiskähtää pöydälle, mutta sanoja ei paljon vaihdeta, tai ei ainakaan suureen ääneen. Jos oikein terästää kuuloaan, voi erottaa ehkä sellaisia sanoja kuin harava, kuppaaminen ja pukittaa.
On meneillään kisa bridgen junioreiden Suomen mestaruudesta, josta kamppaillaan pareittain. Pelipaikalle eli Oulun yliopiston aulakahvilaan on saapunut kaksikymmentäneljä 14-25-vuotiasta korttipeliin kiinni jäänyttä.
Noin 20-vuotias Pia Nurmi on tullut Helsingistä. "Olen pelannut varmaan koko ikäni korttia. Bridgeen jäin koukkuun reilu seitsemän vuotta sitten", Nurmi kertoo. "Tämä on vain jotenkin niin... haastava ja sosiaalinen harrastus."
Korttipeleistä hän on mieltynyt eniten juuri bridgeen siksi, koska se vaatii päättelykykyä. "Älypeli tämä on ehdottomasti. Tosin ihan ilman tuuriakaan ei pärjää."
Jotkut ovat verranneet peliä tikkiin tai tuppeen, mutta Nurmen mukaan pelien samankaltaisuus on varsin viitteellistä. Bridgen erityispiirteitä on esimerkiksi lepääjä eli passiivinen pelaaja, joka levittää korttinsa pöydälle maittain järjestettyinä kuvapuoli ylöspäin ja joka noudattaa pelinviejän määräyksiä korttien pelaamisesta - lepääjä voi vaikka lähteä hakemaan kahvin ja pyytää tällä välin muita pelaajia "hoitamaan pöydän".
Kaupan kassana työskentelevä Nurmi harmittelee sitä, että työ tahtoo haitata harrastusta: pelimatkoille ei pääse niin usein kuin haluaisi.
Ammattikorkeakoulussa opiskeleva Timo Juvonen on tullut Mikkelistä. Ei, ei ollut yhtään hankalaa tulla, parikymppinen mies vakuuttaa.
"Pääseehän sitä junalla. Tosin kalliiksihan tämä reissaaminen käy", kymmenen vuotta sitten bridgestä innostunut Juvonen myöntää.
Mutta jos matkakulut unohtaa, on harrastus muutoin ehkä sittenkin huokeimmasta päästä, heittää Timo Sairanen, Oulun yliopiston bridgekerhon puheenjohtaja ja Oulun bridgeklubin sihteeri. "Kun kortitkin ovat valmiiksi kilpailupaikalla, eihän tässä tarvita kuin makuupussi ja mustekynä!"
Tarjous ratkaisee
Sairasen mukaan bridgeen ei tarvita välttämättä muuta kuin neljä pelaajaa ja tavallinen 52 kortin pakka. Kilpailussa perusideana on se, että sama jako pelataan kahdessa tai useammassa pöydässä ja tuloksia verrataan keskenään. Tällöin ei siis ratkaise se, miten hyvät kortit jaossa saa, vaan se, miten niillä tarjotaan ja pelataan.
Bridgen pelaamisen perusyksikkönä voi pitää yhtä jakoa. Kortit jaetaan tasan pelaajien kesken eli jokainen saa kolmetoista korttia. Pelaajat esittävät vuorollaan tarjouksia, joilla he lupaavat ottaa määrätyn määrän tikkejä. Jos tikkejä tuli vähintään luvattu määrä, saa siitä tietyllä tavalla laskettavan määrän pisteitä ja jos ei, pisteet menevät vastapuolelle. Itse peli pelataan joko valtti- tai valtittomana pelinä.
Kilpailubridgessä jaot voivat liittyä isompiin kokonaisuuksiin eri tavoin, jolloin mittelö voidaan ratkoa pari-, joukkue- tai henkilökohtaisena kilpailuna.
Erilaisia kilpailuja, kursseja tai muita kokoontumisia järjestetään Sairasen mukaan kerhoissa "varmaan viikoittain". Suomen bridgeliittoon kuuluu liki 60 jäsenkerhoa, joissa pelaajia on noin 2 000.
Bridgenpelaajat ovat hakeneet harrastukselleen tunnustusta olympialaisten näytöslajina. Toistaiseksi Kansainvälinen olympiakomitea on hyväksynyt sen olympiakelpoisten lajien listalle ja Maailman antidopingneuvosto Wada on järjestänyt isommissa bridgekisoissa dopingtestejä - kiellettyjen aineiden lista on sama kuin muissakin urheilulajeissa, Sairanen huomauttaa.
"Näissä kisoissa ei kilpailijoita ole testattu. Luotamme heidän käyttävän vain sallittuja piristeitä kuten kahvia, teetä, pullaa ja suklaata", hän lisää.
Kaksipäiväisen junioreiden SM-parikilpailun voitti parivaljakko Matti Kanervo ja Matti Kinnunen Pyhäsalmelta. Pia Nurmi tuli parinsa kanssa kolmanneksi ja Timo Juvonen parinsa kanssa viidenneksi.
