Britannian keskiviikkona EU:lle jättämä ilmoitus unionista lähdöstä oli historiallinen ja ennennäkemätön. Eroilmoituksen toimittaminen Brysseliin oli kuitenkin kevyt toimi siihen nähden, mitä on edessä, kun käytännön neuvottelut erojärjestelyistä alkavat loppukeväällä.
Jos vielä keskiviikkona osapuolet vakuuttivat hyvää tahtoa, yhteisiä arvoja ja kumppanuutta, varsinaisista neuvotteluista on vaikea odottaa muuta kuin riitaisia. Vaikeusastetta lisää Britanniassa elävä harhaluulo siitä, että munuaispiirakka voidaan sekä syödä että säästää: että kuningaskunta voi siivota sivuun EU:n velvoitteet mutta pitää edut, jotka jäsenyys toi.
Britannian pääministerillä Theresa Maylla – joka Brexit-äänestyksessä tuki EU:ssa pysymistä – lienee realistinen käsitys siitä, mitä kuningaskunnan on mahdollista saada.
May totesi parlamentissa yksiselitteisesti, että Britannialla on edessään putoaminen EU:n yhteismarkkinoilta. Se haluaa nyt unionin kanssa sopimuksen ”vapaimmasta mahdollisesta” tavaroiden ja palveluiden kaupasta.
Kaikkiaan Mayn puheessa oli runsaasti kotimaiselle yleisölle suunnattua hengennostatusta. Ero tarjoaa hänen mukaansa maalle ”ainutlaatuisen mahdollisuuden” luoda Britannialle kirkkaampi tulevaisuus. Hän ilmoitti haluavansa Britannian palaavan eroneuvotteluista entistä vahvempana ja yhtenäisempänä.
Etenkin jälkimmäiseen tavoitteeseen pääsy on lähes mahdotonta. Skotlannissa on jo päätetty järjestää uusi kansanäänestys Britanniasta eroamisesta, ja Pohjois-Irlannissa mieliä riepoo liikkumista vaikeuttavan EU:n ulkorajan synty maakunnan ja Irlannin välille.
Kuningaskunnan hajoamisen uhka on todellinen.
Eroneuvotteluja on verrattu avioeron selvittelyyn, jossa pöydälle nousee kasa kipeitä kysymyksiä, keskeisenä raha.
Kun Brexitin kannattajat ennen kansanäänestystä kuuluttivat, että britit maksavat joka kuukausi Brysseliin 350 miljoonaa puntaa eli 400 miljoonaa euroa, nyt EU on tarjoamassa Britannialle jopa 60 miljardin euron erolaskun. Se koostuu muun muassa pitkäaikaisista maksusitoumuksista EU:n budjettiin, rakennerahastomaksuista ja EU-virkamiesten eläkkeistä.
Neuvottelujen kivuliaita kysymyksiä on myös Britanniassa asuvien EU-kansalaisten ja EU-maihin jäävien Britannian kansalaisten asema tulevaisuudessa. Jälkimmäisiäkin, siis äänestäjiä Britannian vaaleissa, on yli miljoona.
EU:n on oltava neuvotteluissa Britannian kanssa tiukka ja johdonmukainen. Kannat pitää perustaa olemassa oleviin sopimuksiin. Ei pidä antaa Britannian poimia rusinoita pullasta eikä hyötyä lähdöstään muiden EU-maiden kustannuksella.
Silti pitää muistaa, että Britannia toteuttaa sitä eroamisoikeutta, jonka Lissabonin sopimus tarjoaa.
EU:n ei pidä rangaistuksena erosta heikentää suhteitaan Britanniaan. Saarivaltio on vastakin olennainen osa eurooppalaista yhteisöä ja maanosan turvallisuuden keskeisiä takaajia.