Eron päivämäärä on tiedossa mutta ositus pahasti kesken – eikä lähtijä osaa päättää, pannaanko välit poikki vai jatketaanko kaveripohjalta.
Britannian lähtö Euroopan unionista alkaa muistuttaa saippuaoopperaa, jonka käänteiden perässä ei pysy kukaan. Brysselissä on jo alettu kaikessa hiljaisuudessa valmistautua siihen, että britit lähtevät ovet paukkuen ensi maaliskuun lopussa ilman minkäänlaista sopimusta.
Brittikabinetissa konservatiivit näyttävät vääntävän eniten ihan sisäisesti oman porukan kesken ja pääministeri Theresa May on käynyt Brysselissä melko tuloksettomia neuvotteluja jo pitkään. Tätä kirjoittaessa hallitus oli vielä kasassa mutta mitä lie kesän aikana vielä luvassa.
Kukaan ei oikein tiedä, mitä britit haluavat, kaikkein vähiten ilmeisesti britit itse.
Kiire tulee, se on selvä. Heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun EU-koneisto seisoo enemmän tai vähemmän kesätauolla, ja lokakuussa pitäisi olla jo selvät sävelet. Käytännössä työaikaa sopimuksen viimeistelyyn on syksyllä vain kuusi viikkoa.
Britannian ero Euroopan unionista on työllistänyt myös Euroopan parlamenttia tänä vuonna. Parlamentti hyväksyi maaliskuussa päätöslauselman, jossa esitetään puitteet mahdolliselle assosiaatiosopimukselle EU:n ja Britannian tulevan suhteen perustaksi.
Mepit korostavat, että sopimuksen pitäisi varmistaa johdonmukaiset puitteet tulevan suhteen hallinnolle ja järjestelmässä pitää olla mukana myös vankka riitojenratkaisumekanismi. Parlamentille – ja myös vasemmistoryhmälle – on tärkeää varmistaa EU:ssa asuvien brittien ja Britanniassa asuvien EU-kansalaisten yhtäläinen ja oikeudenmukainen kohtelu.
Toinen tärkeä asia on Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen yhteistyön säilyminen ja kovan rajan syntymisen välttäminen. Kansalaisten oikeuksia ei saa kaventaa eikä rauhanprosessia vaarantaa. Euroopan unioni on edellyttänyt brexit-sopimuksen ehtona sitä, ettei Irlannin saarelle saa syntyä rajatarkastuksia vaativaa kovaa rajaa Irlannin tasavallan ja Britannialle kuuluvan Pohjois-Irlannin väliin.
Miten kovan rajan syntyminen estetään, jos Britannia eroaa ilman sopimusta tai tulliliittoa EU:n kanssa – sitä ei taida tietää kukaan. On vaikea nähdä miten lupaukset itsenäisestä kauppapolitiikasta ja vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta mitenkään voisivat yhdistyä olemattomiin rajamuodollisuuksiin.
Sillä aikaa kun Britannian hallitus ja parlamentin ylä- ja alahuoneet ovat tukkanuottasilla brexitin neuvotteluehdoista, on Kanaalin tällä puolen alettu jo konkreettisesti valmistautua brittien lähtöön.
Esimerkiksi Rotterdamin satamassa, jonka kautta kulkee vuosittain 40 miljoonaa tonnia britteihin suuntautuvaa tavaraa, ennakoidaan pitkiä rekkajonoja ja palkataan sadoittain uusia tullivirkailijoita. Tällä hetkellä seuraavan aamun kuorman voi tilata vielä edellisenä iltapäivänä, mutta byrokratia ja viiveet saattavat jatkossa kasvaa.
Merenkulun ja satamien tulevaisuuden kehittämisen suhteen olen itse huolissani – Britannia on aina ollut kansainvälisen merenkulkujärjestön kautta kehityksen kärjessä, mutta mitä tapahtuu nyt kun eurooppalaisen yhteiselon eväät muuttuvat?
Gibraltarin asemasta kiistellään jo, ja nähtäväksi jää miten britit aikovat jatkossa olla mukana esimerkiksi yhteisen eurooppalaisen lentoalueen kehittämisessä.
Single European skyes eli SES on tarkoittanut vähemmän turhia mutkia, suorempia reittejä, vähemmän polttoainetta ja vähemmän päästöjä, mutta mikä lienee tulevaisuus?
Ilmasto-, ympäristö- ja turvallisuusasioiden kehittäminen vaatii taas uuden ”lisäalustan”, kun ei enää ollakaan yhteisessä EU-pöydässä.
EU:n lääkeviraston, lentoturvallisuusviraston ja Helsingissä toimivan kemikaaliviraston alaisuudessa britit ilmeisesti haluaisivat jatkaa, mutta sitten olisi myös hyväksyttävä EU-tuomioistuimen toimivallan jatkuminen virastojen toimialaan kuuluvissa asioissa.
Yhteistyö vaatii yhteisiä elimiä ja yhteisiä pelisääntöjä.
Brexit on malliesimerkki politiikasta, jossa kukaan ei tunnu tietävän konkreettisia seurauksia tai kaikki edes välittävän niistä. Luvattiin vain liikoja, ja nyt koetetaan jotenkin kunnialla peruuttaa omista iskulauseista.
Ei se ollutkaan niin helppoa: taloudelliset velvoitteet tulevat jatkumaan vielä pitkään ensi maaliskuun brexit-päivän jälkeen, ja yhteistyötä tehdään niin monella saralla että käytännön kysymysten ratkominen onkin todella työlästä.
Tulevan siirtymäkauden aikana EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus kaikkine oikeuksineen jatkuu.
Pullasta ei voi vain poimia rusinoita. Se kannattaa Fixitistä haaveilevien muistaa.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.