Santiago Maailmanlaajuinen viherpolttoaineen etanolin kysyntä merkitsee Brasilian sokeriteollisuudelle ennätyskasvua ja loistavia tulevaisuudennäkymiä. Samalla kun sokeriruo'osta valmistettavan etanolin valmistus ja vienti ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, tuhoaa sen tuottaminen väistämättömästi Brasilian luontoa, aiheuttaa kurjuutta ja sosiaalisia ongelmia.
Brasilia on maailman suurin sokerin- ja etanolinviejä. Vuonna 2005 Brasilian osuus koko maailman etanolintuotannosta oli 45 prosenttia. Brasilia tuotti 17 miljardia litraa etanolia, josta vientiin meni 2,5 miljardia litraa. Etanolin tuotannon arvioidaan kasvavan 40 prosenttia vuoteen 2010 mennessä.
Sokeriruokoviljelmät peittävät viisi miljoonaa hehtaaria Brasilian pinta-alasta, ja suunnitelmissa on raivata lähivuosina useita miljoonia hehtaareja lisää, jotta etanolin kysyntä voitaisiin tyydyttää.
Orjatyötä
suurviljelmillä
Etanolibuumin myötä sokeriruokoviljelmät ovat vallanneet alaa sademetsiltä ja viljelmillä työskennellään olosuhteissa, jotka muistuttavat yli sata vuotta sitten lakkautettua orjuutta. Brasilian työministeriö ehtii tutkia vain osan lukuisista orjatyötä koskevista ilmiannoista.
- Kuinka etanolia voidaan pitää puhtaana polttoaineena, jos sen valmistaminen merkitsee ihmisten ja luonnon tuhoamista, ihmettelee katolisen kirkon maakomission tutkija ja Pernambucon osavaltion maatyöläisten liiton asianajaja Bruno Ribeiro.
Brasilian valtion perinteinen, sokerintuotantoa suosiva tukiaispolitiikka on johtanut sokeriruokoon erikoistuneiden yhden lajin viljelmien lisääntymiseen. Viljelmien omistus on keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Vain viidesosa sokeriruokoviljelmistä on pienten tai keskisuurten tilanomistajien käsissä.
Kymmeniä tuhansia pientiloja on hävinnyt suurten sokeriruokoviljelmien vallatessa alaa, mikä yhdessä etanolin valmistusmenetelmien koneistumisen myötä on puolestaan merkinnyt työttömyyttä sadoille tuhansille pientilallisille ja maatyöläisille.
Työttömäksi jääneillä ei ole useinkaan muuta vaihtoehtoa kuin jättää perhe ja koti ja hakeutua tuhansien kilometrien päässä sijaitseville Koillis-Brasilian sokeriruokoviljelmille, joilla on tarjolla kausiluontoista korjuutyötä nälkäpalkalla, vankileirejä muistuttavissa olosuhteissa.
Kitkerä
sadonkorjuu
Kunkin työntekijän on leikattava 10-12 tonnia sokeriruokoa päivässä, jotta saisi pitää työpaikkansa. Tämä merkitsee noin 10 000 machete-veitseniskua päivässä. Ruokoviljelmillä työskentelevät ovat yleensä 18-45-vuotiaita miehiä. Naiset eivät kovaa työtahtia kestä.
Tonnista leikattua ruokoa maksetaan keskimäärin 3 realia eli runsas euro. Minimipalkka on runsaat 400 realia eli noin 150 euroa kuukaudessa, mutta asumiseen ja ruokaan kuluu saman verran.
Suuri osa ansioista menee velkojen maksamiseen. Velkakierre alkaa jo ennen ensimmäistä palkanmaksua, kun matkalippu työpaikalle on pitänyt ostaa velaksi samoin kuin plantaasin omasta kaupasta hankitut tavarat.
Työntekijät asuvat alkeellisissa parakeissa, ja työskentelevät aseistettujen vartijoiden jatkuvan valvonnan alaisina.
Raskas urakkatyö, pitkät työpäivät ja puutteellinen ravinto vaativat uhrinsa. Brasilian viranomaiset selvittävät parhaillaan toistakymmentä sokeriruokoviljelmillä sattunutta kuolintapausta. Machete-viidakkoveitsen käyttöön liittyvät tapaturmat, erilaiset allergiat, hengityselinsairaudet ja uupuminen ovat tavallisia.
Lääkäripalveluja ei juuri ole, lääkkeitä ei ole vara ostaa, eivätkä kausityöläiset kuuluu minkäänlaisen sosiaaliturvan piiriin.
Viherpolttoaine
tuhoaa luontoa
Sokeriruokoviljelmien tieltä on tuhottu valtavia alueita sademetsää Atlannin rannikolla Brasiliassa. Alagoasin osavaltiossa etanolintuotannon lisäämiseksi on hakattu metsää siinä määrin, että jäljellä on enää kolme prosenttia alkuperäisestä sademetsästä, ilmenee Maailman luonnonsäätiön WWF:n selonteosta.
Runsas vuosi sitten ilmestynen selonteon mukaan sokeriruo'on tuotanto on tuhonnut maapallon eläimistöä ja kasvistoa enemmän kuin mikään muu monokulttuuri eli yhden kasvin viljely.
Brasilian sokeriruokopelloille ominainen lannoitteiden liikakäyttö ja rikkakasvimyrkyt puolestaan tuhoavat maaperää ja saastuttavat pohjavesiä. Sokeria ja etanolia valmistavat tehtaat laskevat jätevetensä puhdistamattomina suoraan vesistöihin.
Sokeriruoko vaatii myös kasvaakseen runsasta kastelua, mikä ehdyttää pohjavesivaroja.
Sadonkorjuuta edeltävä sokeriruokopeltojen polttaminen, jossa lehvistö ja roskat poltetaan korjuutyön nopeuttamiseksi, heikentää maaperää, tappaa eläimiä ja kasvistoa sekä saastuttaa ilman. Muun muassa Sao Paulon osavaltiossa on mitattu palojen aikana hälyttävän korkeita häkä- ja otsonipitoisuuksia.