Brasilian työväenpuoluetta edustava presidentti Luiz Ignacio Lula da Silva pistetään toisinaan julkisuudessa samaan nippuun Venezuelan Hugo Chávezin ja Bolivian Evo Moralesin kanssa, mutta rinnastus ei tee oikeutta Lulan ensi lokakuussa päättyvälle kahdeksanvuotiselle presidenttikaudelle.
Kenkäplankkipojasta presidentiksi noussut Lula on ajanut puolueensa vasemmistosiiven pettymykseksi varsin maltillista sosialidemokratiaa, joka on riittänyt nostamaan 19 miljoonaa brasilialaista köyhyysrajan yläpuolelle, mutta on samalla jättänyt tilaa yllättävänkin vahvalle talouskasvulle.
Lulan kauden menestystä kuvaa parhaiten se, että ennen suunnattomissa velkaongelmissa painineesta Brasiliasta on tullut vaivihkaa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rahoittaja.
IMF joutui myöntämään vielä vuonna 2002 Brasilialle järjestön historian suurimman hätäapulainen, 30,4 miljardia dollaria, jotta täysin rapakunnossa ollut maa olisi voinut jatkaa velkojensa hoitamista.
Kuluneen tammikuun aikana Brasilia siirtyi IMF:n luotottajaksi sitoutumalla ostamamaan kymmenellä miljardilla dollarilla IMF:n joukkovelkakirjoja seuraavan kahden vuoden aikana. Vastaavaa tilannetta ei ole ollut koskaan aiemmin Brasilian historiassa.
Lulan kauden talouskasvu on ollut maan lähihistorian pitkäkestoisin ja presidentin kansansuosio vankkaa: viimeisimmissä vuoden 2006 vaaleissa hän ylsi yli 60 prosentin kannatukseen - korruptiosyytöksistä huolimatta.
Polttava kysymys onkin se, kenestä tulee Lulan seuraaja ensi lokakuun vaaleissa. Perustuslain sormeilijat ovat jo nousseet barrikadeille, jotta vahvat näytöt antaneelle Lulalle saataisiin kolmas kausi.
Lula on itse ilmoittanut tukevansa puolueen asettamaa ehdokasta. Todennäköisimpänä valintana pidetään presidentin kanslian bulgarialaistaustaista esikuntapäällikköä Dilma Rousseffia.
Työväenpuolueen odotetaan ilmoittavan valinnastaan 18.-21. helmikuuta.