Jokohaman stadion Japanissa 30. kesäkuuta 2002. Katsomossa 72 000 ihmistä.
MM-kisahistorian menestyneimmät maat Brasilia ja Saksa ovat valmiina aloittamaan kuukauden kestäneen turnauksen viimeisen ottelun. Ottelun, jonka voittaja on seuraavan neljän vuoden ajan jalkapallon hallitseva maailmanmestari.
Toisen maailmansodan jälkeen MM-tittelistä on pelattu aikaisemmin jo 13 kertaa. Lukuun ottamatta vuoden 1978 Argentiinan lopputurnausta on loppuottelun toisena osapuolena ollut aina joko Brasilia tai Saksa.
Jokohamassa ottelu on ehtinyt toisen jakson puoliväliin, kun Ronaldo iskee lopputurnauksen seitsemännen maalinsa ja vie keltapaidat 1-0-johtoon. Ja kun hetkeä myöhemmin Ronaldo onnistuu ottelussa toisen kerran yllättämään Saksan maalivahdin Oliver Kahnin, on brassien historian viides maailmanmestaruus käytännössä selvä.
Kymmenen minuuttia myöhemmin maailman tunnetuin jalkapalloerotuomari italialainen Pierluigi Collina puhaltaa ottelun päättyneeksi. Jokohaman stadionin viheriöllä alkaa hulvaton brassikarnevaali.
Kapteeni Cafú nousee korokkeelle ja kohottaa pokaalin päänsä yläpuolelle. Brasilian keltavihreään lippuun kietoutunut maalivahti Marcos ja muu joukkue iloitsevat Cafún vierellä. Riemun ja paperisilppusateen keskellä pelaajien rutistuksessa on juhlaan tempoutuneena myös kaksi herrasmiestä puku päällä: toinen on Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifa:n puheenjohtaja Sepp Blatter ja toinen jalkapallokenttien kuningas ja 1900-luvun urheilijaksikin tituleerattu Brasilian musta helmi Pelé.
Kotikentästä etua
Pelé osallistui neljään MM-lopputurnaukseen. Niistä Brasilian joukkue palasi kolme kertaa (1958, 1962 ja 1970) kotiinsa mukanaan kultaiset mitalit. Ainoan kerran Pelé ja Brasilia joutuivat katsomaan sivusta toisten paremmuutta 40 vuotta sitten Englannissa. Taiturimainen numero kymppi potkittiin sairastuvalle ja kaksien edelliskisojen maailmanmestari hävisi alkulohkossaan sekä Ferenc Benen johtamalle Unkarille että Eusébion Portugalille, eikä selviytynyt puolivälieriin.
Japanissa ja Etelä-Koreassa ratkaistiin maailmanmestaruus 17. kerran. Mestaruustilaston kärjessä on Brasilia, jolle neljän vuoden takainen mestaruus oli viides. Italialla ja Länsi-Saksalla on tilillään kolme mestaruutta, Uruguaylla ja Argentiinalla kaksi sekä Englannilla ja Ranskalla molemmilla yksi.
Lopputurnaus on pelattu Euroopassa yhdeksän kertaa. "Kotimantereesta" on ollut myös eurooppalaisille joukkueille etua, sillä vain kerran pokaali on lipsahtanut vieraaseen maanosaan. Tämä tapahtui vuonna 1958, jolloin samba valloitti Tukholman. Loppuottelussa Didí, Vavá, Garrincha ja vasta 17-vuotias Pelé heiluttivat tahtipuikkoa, kun Brasilia voitti Ruotsin 5-2.
Münchenistä Berliiniin
Kotikentällä on todellista merkitystä. Ei ole sattumaa, että 17 jaossa olleessa mestaruudesta kuusi on jäänyt kisojen isäntämaahan.
847 karsintaottelun ja 2464 maalin jälkeen parhaat ovat jäljellä. 32 joukkuetta on Saksassa valmiina aloittamaan 31 päivää kestävän loppukilpailun.
Saksan ja Costa Rican välinen A-lohkon ottelu korkkaa kisat Münchenin stadionilla ensi perjantaina. Tasan kuukautta myöhemmin sunnuntaina 9. heinäkuuta jäljellä on kaksi parasta maata, jotka ratkaisevat maailmanmestaruuden Berliinin olympiastadionilla 76 000 katsojan silmien edessä.
Mikä maa voittaa? Kuka vie maalikuninkuuden?
Muutama voittaja on selvillä jo nyt. Blatterin johtama Fifa kääräisee jo televisio-oikeuksien myynnistä melkoiset rahat. Toinen varma voittaja on valtavaksi paisunut vedonlyöntitoiminta.
Jos vedonlyöntitoimistot ovat asiasta hajulla, Saksassa Brasilia uusii maailmanmestaruutensa ja Ronaldo maalikuninkuutensa.