Maatalousjätti Brasilia on saanut esitellä energiavaihtoehtoja etsivälle maailmalle sokeriruokoplantaasejaan ja sotilasdiktatuurin 1970-luvulla niistä käynnistämää etanolipolttoaineen tuotantoa.
Kolme vuotta sitten vauhtiin lähteneessä biodiesel-ohjelmassa maan nykyinen vasemmistohallitus on kuitenkin valinnut toisenlaisen, etanolin tuotannosta poikkeavan tien.
Suomessakin asti bensan seassa tankattavaa sokeriruokoetanolia viljelevät Brasiliassa lähinnä suurtilalliset.
Kotimaan kuorma- ja linja-autojen biodieseliä maan hallitus yrittää saada vähävaraisten pienviljelijöiden ja jopa aiemmin maattomina olleiden harteille.
Köyhistä oloista presidentiksi taistellut Luiz Inácio "Lula" da Silva on luottanut sisäpolitiikassaan biodieseliin samalla innostuksella kuin etanoliin diplomatiassaan ulkomailla.
Brasilian biodiesel-yhtiöiden, kuten öljyjätti Petrobrasin, säiliöautot ajavat maaseudulla pientilalta toiselle seuraten tuotannolle asetettuja lakiehtoja sekä merkittäviä veroetuja.
Biodiesel-ohjelmassa on tuottajina maatalousministeriön mukaan satatuhatta perhetilaa. Aiemmin hallitus kuitenkin uskoi, että heitä olisi tässä vaiheessa tuplasti enemmän.
187 miljoonan asukkaan Brasilia sekoittaa dieseliin kasviöljyä kolme prosenttia. Hallitus pohtii parhaillaan bio-osuuden nostamista viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Epäröinti on alkanut, sillä pienviljelijöiden tuotanto ei ole vastannut odotuksia. Vaikka biodiesel-ohjelmaan kuuluu asiantuntija-apua ja matalakorkoisia lainoja, kriitikoiden mukaan etenkin tietotaitoa puuttuu.
Esimerkiksi monet entisistä maattomista ovat aloittaneet viljelyn valtiolta saaduilla hehtaareilla mutta sääoloiltaan vaativilla syrjäseuduilla. Nykyisistä brasilialaisista biodiesel-kasveista, kuten risiinistä, auringonkukasta, puuvillasta ja palmuöljystä, ei ole usein alueellisia kokemuksia.
Taatakseen tuotannon biodiesel-yhtiöt ostavatkin valtaosan raaka-aineestaan suurtilallisten pitkälle koneellistetuilta soijaplantaaseilta.
Kriitikot ovat jo ehtineet arvioida hallituksen biodiesel-ohjelman epäonnistuneeksi paitsi tuotannollisilta , myös sosiaali- ja aluepoliittisilta tavoitteiltaan.
Brasilian soijasta valmistettu rehu on muun Euroopan tapaan tärkein proteiinilähde myös suomalaisilla siipikarja- ja sikatiloilla.
Tropiikin raskas liikenne ja eurooppalainen lihantuotanto eivät sentään kilpaile suoraan keskenään. Biodieseliksikin jalostuva soijaöljy on niin sanottu oheistuote, joka syntyy, kun hyvähintaiset soijapavut jauhetaan rehuksi.
Brasilian ympäristöministeri Carlos Minc haluaisi palmuöljyn viljelyn Amazonin sademetsistä hakatuille jättömaille. Nautakarjan loppuun kaluamaa maata lojuu käyttämättömänä Amazonilla runsaat kaksi miljoonaa hehtaaria, joka vastaa Suomen peltoalaa.
Ympäristöjärjestöjen mukaan maa tulisi istuttaa takaisin trooppiseksi metsäksi. Brasilian hallitus katsoo biodiesel-palmut kompromissiksi, jossa yhdistyvät toimeentulo ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
Pienviljelyn ohella Brasiliassa on käynnistynyt plantaaseihin perustuvia vientivetoisia biodiesel-hankkeita.
Suomalaisista yhtiöistä Neste Oil tutkii biodieselin raaka-aineen hankkimista Aasian lisäksi Brasiliasta. Konkreettisia investointeja ovat tehneet japanilaiset, espanjalaiset, portugalilaiset sekä yhdysvaltalaiset maatalous- ja energiayhtiöt yhteistyössä brasilialaisen elinkeinoelämän kanssa.