Brändin rakentaminen ei ole ilmaista Oulun seudullakaan, sanoi brändityössä konsulttina toimivan turkulaisen Place Marketing Oy:n toimitusjohtaja Jonne Saivosalmi.
Oulun seudun brändiä ja vähän sen hintaakin pohdittiin tiistaina Oulun pääkirjaston Pakkalan salissa järjestetyssä yhteistyöseminaarissa. Esiin putkahti useamman nollan luvun loppupäässä sisältäviä numerosarjoja euroja, vaikka raha ei olekaan pääasia työn alkuvaiheessa.
Place Marketing on ollut luomassa brändiä monille kunnallisille ja maakunnallisille toimijoille jo ennen Oulun seutua. Listalta löytyivät muun muassa Turun ja Seinäjoen kaupungit, Kuntaliitto sekä Hämeen ja Pohjois-Karjalan liitot. Rahaa nämä yhteisöt ovat olleet valmiit käyttämään oman alueensa ja asiansa markkinointiin ja brändin luontiin 800 000 eurosta jopa 3,5 miljoonaan euroon vuosittain.
Tuo 3,5 miljoonan euron vuosibudjetti käytetään pääkaupunkiseudun markkinointiin ulkomaille, mutta esimerkiksi Seinäjoellakin on menossa miljoona euroa vuodessa maksava kampanja. Seinäjoen kaupungin osuus on 300 000 euroa ja julkisen sektorin osuus kaikkiensa 650 000 euroa. Loput 350 000 euroa maksavat sikäläiset suuryritykset ja vähän pienemmätkin mukana olijat.
Seinäjoella esimerkiksi koko seudun imagoa kohotetaan 400 000 eurolla, kun puhtaan yritysmarkkinoinnin osuus miljoonabudjetista on 150 000 euroa.
Jonne Saivosalmen esimerkki saikin Osuuskauppa Arinan toimitusjohtajan Veli-Matti Puution kysymään, paljonko Oulun seudulla on ajateltu käytettävän seudulliseen markkinointiin vuositasolla.
Kaupunginjohtaja Matti Pennasen mielestä aika ei ole vielä kypsä puhua rahasta, kun suunnittelutyö on vasta alussa. "Jotta työ tuottaa tulosta, se vaatii sitoutumista, mutta rahasta en vielä puhuisi."
Saivosalmi huomautti, ettei kunnon brändiä rakenneta pikkurahalla. Lisäksi rahaa tarvitaan useana vuonna peräkkäin, jotta kampanjat alkavat purra. Pennanen arveli, ettei hän usko asioiden jäävän kiinni rahasta, kun se tulee puheeksi joskus marraskuussa.
Salista löytyi kelpo
ideoita
Kolmituntinen tilaisuus ei jäänyt pelkästään yksisuuntaiseksi konsultin esittelyksi mitä, miksi ja miten brändiä pitäisi rakentaa Oulun seudulle.
Keskustelutilaisuudessa asiaa vietiin jo paikalle kutsuttujen taholta eteenpäin. Erityisesti nuorissa ja opiskelijoissa nähtiin Oulussa olevan voimavaroja. Myös naiset tuppaavat unohtumaan ainakin teknologiavetoisessa Oulussa, heidätkin on syytä huomioida.
Nakattiinpa Oulun ja Lapin yliopistojen yhdistämisen mahdollisuuksin esiin omaksi Revontuli-yliopistoksi. Ylipäätään Oulun kansainvälisyyttä pidettiin liian pienenä, sillä korkeakoulujen opiskelijoista ulkomailta on ainoastaan alle kaksi prosenttia. Oululainen yrityselämä sai moitteita nurkkakuntaisuudestaan, kun ulkomaisille ei kaupungista löydy harjoittelupaikkoja.
Oulun seudun nähtiin olevan taistelussa pääkaupunkiseudun kanssa, jossa Oulu halutaan vaieta sisäpoliittisista syistä kuoliaaksi. Teknologiakaupungin olemassaolokin tunnustettiin vasta, kun oululaislähtöinen Technopolis Oy rakensi ensimmäiset toimitilansa Vantaalle.
Uuteen Oulu-kuvaan tarjottiin pehmeitä arvoja vähintäänkin teknologian rinnalle. Sinänsä salissa oli huoli brändityön liiallisesta leviämisestä sillisalaatiksi. Yleensä maailmalla tiedetään suuremmistakin seuduista vain pari nasakkaa asiaa.
Ennen kaikkea brändin ja maineen uskottiin syntyvän teoista. Siksi rima on uskallettava asettaa korkealle.