BP:lle tuli Meksikonlahden öljyvuodosta ylipitkä painajainen. Alueen ympäristö ja luottamus öljyyn vaarattomana energianlähteenä ovat kuitenkin kärsineet pitkäaikaisimmat vauriot.
Tiistaina tuli kuluneeksi tasan kolme kuukautta siitä, kun brittiläislähtöisen öljy-yhtiö BP:n poraustorni räjähti Meksikonlahdella. Runsaan 60 kilometrin päässä rannikosta sattunut turma vei 11 ihmisen hengen.
Öljy-yhtiön painajainen ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan se oli oikeastaan vasta alku. Räjähdys ja porauslautan uppoaminen käynnistivät merenpinnan alaisen, hallitsemattoman öljyvuodon, jota yhtiö ei vieläkään ole saanut kokonaan tyrehtymään.
Uusi yritys vuoden tukkimiseksi oli menossa jälleen tiistaina. Ylisuuria odotuksia karisti kuitenkin tieto kaikkien aiempien sulkuyritysten epäonnistumisesta.
Vuodon loppumista tarvitsisivat kipeästi BP ja sen nurkkaan ahdistettu johto mutta ennen kaikkea Meksikonlahden luonto ja sen äärellä asuvat yhdysvaltalaiset. Jo yli 90 päivää jatkuneen massiivisen vuodon vaikutukset ekosysteemiin ovat arvaamattomia.
Kyse ei ole vain siitä, että vaarassa on nelisensataa eläinlajia äyriäisistä kilpikonniin, pelikaaneihin ja kaskelotteihin. Myrkyt leviävät myös jo ravintoketjussa, ja se voi jättää jälkensä ihmisiinkin. Vaaralliset jäämät ovat peräisin niistä kemikaaleista, joita on käytetty leviävän öljylautan torjuntaan.
Öljy-yhtiö ennakoi muutama päivä sitten, että vuoto saadaan tukituksi viimeistään ensi kuussa. Mitä aiemmin, sen parempi. Tapauksen poliittiset ja taloudelliset seurauksetkin ovat kaikesta päätellen jo pysyviä. Takuuvarmasti lisävauhtia saa jo meneillään oleva pyrkimys päästä eroon öljystä keskeisenä energianlähteenä.
Öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista irti pääsy oli yksi presidentti Barack Obaman kampanjan suurista visioista. Sitten huhtikuun Yhdysvalloissa onkin selvästi kiristetty linjaa merenalaiseen öljynporaukseen.
Obamalle Meksikonlahden turmasta on kuitenkin ehtinyt tulla raskas poliittinen taakka. Vaikka presidentti ei voi käydä omakätisesti tukkimassa vuotoa, Yhdysvalloissa hänen toimissaan on nähty lepsuutta. Erityisesti hänen suhtautumistaan BP:hen moni pitää aivan liian pehmeänä.
Jättiturman lopullisia voittajia ja häviäjiä ei kuitenkaan voi vielä nimetä. Meksikonlahden tapahtumista voi vielä tulla vahva kortti Obamalle ja kaikille niille, jotka peräävät määrätietoisempaa globaalia suuntautumista pois fossiilisista polttoaineista, kohti vaihtoehtoisia energiamuotoja.
Vaikka Meksikonlahden onnettomuudesta otettaisiin monia asioita opiksi, öljynporauksen riskit uhkaavat edelleen kasvaa. Tekniikka mahdollistaa öljyn pumppaamisen yhä syvemmältä merenpohjasta, mutta samalla onnettomuuksien pelastustoimet käyvät yhä vaikeammiksi. Se on nyt kouriintuntuvasti nähty BP:n koekentällä.
Kun helposti hyödynnettävät lähteet ovat ehtyneet, öljy-yhtiöt ovat jo iskeneet kiinni esimerkiksi Kanadan öljypitoiseen tervahiekkaan. Öljyn erottaminen maaperästä aiheuttaa perinteiseen poraukseen verrattuna moninkertaiset hiilidioksidipäästöt ja sen päälle monia muita vakavia ympäristöongelmia. Toistaiseksi suunta näyttää siis olevan ojasta öljyntöhryiseen allikkoon.