Italian renessanssimestareiden määrä on loputon. Vaan kaikki suuretkaan eivät ole saaneet jälkipolvilta samanlaista kohtelua. Täysrenessanssin Leonardo da Vinci, Michelange ja Rafael jäivät elämään, etenkin Rafaelin taide vaikutti akatemioiden kautta väkevästi Euroopassa 1800-luvun puoliväliin saakka.
Sandro Botticelli (1445-1510) taas kuoli täysin unohdettuna ja pysyi unohduksissa juuri noin kauan, kunnes englantilaiset prerafaeliitit hänet löysivät ja nostivat kunniaan.
Nykyään Botticelli nähdään koko 1400-luvun varhaisrenessanssimaalauksen huippuna.
Lempeät madonnat
Botticelli meni Filippo Lippin oppiin. Tämä oli erikoistunut madonniin, ja Botticelli jatkoi aluksi hänen tyyliään. Lippin kuoltua Botticellilla oli 1470 oma ateljee oppipoikineen, yksi heistä oli Filippino Lippi, josta tuli isäänsä kuuluisampi.
Madonnaa maalattiin 1400-luvulla tavattomasti, Jeesuslapsi sylissään, tai Marian ilmestystä. Nämä aiheet syrjäyttivät pietàn ja ristiinnaulitsemisen. Madonnankuvissa huomio keskittyy helliin katseisiin ja käsien asentoihin.
Botticelli löysi pian oman tyylinsä ja menestyi Medicien piirin maalarina. Linjakas ääriviiva piirsi ihmiset joustavasti liikkessä ja niin keveästi etteivät he tunnu koskettavan maata. Vaatteiden hulmuavien poimujen alta voi aavistaa elävät vartalon muodot.
Botticelli käytti kirkkaitakin värejä ja sipaisi hennosti kultaa sinne tänne, hiuksiin, vaatteisiin.
Hän maalasi Lorenzo de' Medicille tunnetun ei-kristillisten allegorioiden sarjan, Kevät, Venuksen syntymä, Mars ja Venus, sekä Pallas ja Kentauri. Näyttelyssä on Pallas ja Kentauri. Pitkähiuksinen Venus oli ensimmäinen alastonkuva sitten Rooman valtakunnan aikojen! Marsilio Ficinon uusplatoninen oppi antoi sille olemassaolon oikeutuksen.
Voi, Botticellin naisten siroista asennoista, kaihoisista katseesta ja vienosta melankoliasta taitaisi kirjoittaa sivumäärin ylistyksiä.
Levoton aika
Botticelli maalasi myös rajumpia aiheita. Näyttelyn alaotsikko Lorenzo il Magnificosta Savonarolaan pitää sisällään paljon onnea ja sitten paljon myllerrystä.
Medicit karkotettiin Firenzestä 1494. Fanaattinen munkki Savonarola pauhasi ylellisyyttä ja paheita vastaan ja pääsi valtaan. Botticellin ihmisten kasvoilta voi lukea jännityksen.
Näyttelyssä onkin Francisco di Lorenzo Rossellin maalaus roviosta jonka Savonarola järjesti 1497 Palazzo Vecchion edustalla: kansa toi poltettavaksi kauniita huonekalujaan, taulujaan, brokadejaan, korujaan, kirjojaan.
Vuoden päästä samalla paikalla poltettiin Savonarola itse. Hänen saarnansa olivat kuitenkin horjuttaneet Botticellin joka lakkasi maalaamasta vuosisadan vaihteessa.
Botticelli eli Firenzessä koko ikänsä, paitsi kahta vuotta jolloin hänkin maalasi freskoja kuuluisaan paavi Sikstuksen kappeliin. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös muotokuvia ja erittäin hieno Danten Jumalaisen näytelmän piirroskuvitus.
Näyttelyssä on mukana myös muutama Filippino Lippin ja Piero di Cosimon maalaus. Mutta käsittämätöntä on, mitä siellä tekee yksi ainoa kuva Leonardo da Vinciltä, hento piirustus alastomasta enkelistä jonka miehinen elin pönköttää pystyssä. Museo on vain halunnut hätkäyttää löydöllään.
Botticelli, Musée du Luxembourg, Pariisi, 22.2.04 saakka. Palazzo Strozzi, Firenze, 10.3.-11.7.