Valtavan kokoisessa massamakasiinissa on outo tunnelma, kun lukemattomista lävistä valo siivilöityy aavemaisesti sisään. Kosteus ja home haisevat. Reilun satametrisen rakennuksen satavuotias niska on melkein taittunut: katto notkahtelee useista kohdista ja vesi tekee tappavaa työtään tervapahviriekaleiden läpi.
Projekti-insinööri Väinö Jauhola Botnian Kemin tehtaalta arvioi, että rakennuksen kunnostamiseksi se pitäisi purkaa ainakin yläosiltaan ensin luurangoksi, ja kasata sitten uudelleen. Rakenteet ovat osin pehmenneet jo vaarallisiksi. Remontti maksaisi maltaita, eikä tarkkoja arvioita ole edes tehty.
Metsäyritys onkin nostanut kädet pystyyn. Yhtiö on neuvotellut Museoviraston kanssa jo kolmisen vuotta siitä, onko rakennuksen säilyttämiselle edellytyksiä. Ulkopuolista rahoitusta ei ole saatavissa, eikä kylmälle jättiläiselle ole löydetty hyvää ja sopivaa käyttöä, eikä ylläpitäjää.
"Minusta nyt on aika tehdä päätös siitä, annetaanko sen rapistua paikalleen vai puretaanko se järkevästi pois. Tästä on tehtävä Museovirastolle hakemus, joka kiertää tarvittavat viranomaiset", Botnian Kemin tehtaanjohtaja Ismo Nousiainen sanoo.
Museovirasto ymmärtää
yhtiön purkamishaluja
Tilanne on hankala Museovirastolle. Metsäliitto ja Museovirasto sopivat 2002 konsernin rakennusperinnön vaalimisesta. Ainutlaatuinen massamakasiini oli yksi arvokkaista kohteista. Se on suojeltu niin seutukaavassa, yleiskaavassa kuin asemakaavassakin. Makasiinin lisäksi reilut kymmenen tehtaan rakennuksista suojeltiin, mutta vain makasiinista on tullut päänvaiva.
"Vaikuttaa siltä, että yhtiö on jättänyt sen heitteille", Kemin kaupungin yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauma katsoo. Hänen mukaansa yhtiö sai purkaa GV-kattilan vastineeksi makasiinin säilyttämisestä.
Ulander-Rauma kuitenkin myöntää, että olisi järjenvastaista peruskorjata rakennus ilman käyttötarkoitusta ja ylläpitäjää.
Museovirastossa ei ole vielä lyöty lukkoon lopullista kantaa. "Purkuilmoituksen vakavuutta ei voi kyseenalaistaa. Toisessa vaakakupissa ovat teollisuus- ja rakennushistorialliset arvot. Me olemme niille herkkiä, mutta myös realisteja", tutkija Timo Kantonen Museovirastosta luonnehtii.
Kantosen mukaan Museovirasto ei ole nähnyt mahdolliseksi riitauttaa asiaa, sillä omistaja on etsinyt ratkaisua asialle ja huolehtinut siitä, ettei rakennus ole vaaraksi. "Suojelua ei ole pystytty ratkaisemaan pitävästi. Rakennuksen arvo on tunnistettu, tavoite ilmaistu ja yhtiökin on toiminut tavoitteen mukaisesti, mutta makasiinin kunto on heikentynyt todella nopeasti."
Pelastuslaitokselle makasiinista on tullut huolenaihe. Suuri yksinäinen puurakennus keskellä asutusta on melkoinen riski, joka houkuttelee kutsumattomia vieraita. "Siitä on keskusteltu pari vuotta. Rakennus on sammutustyön kannalta vaikea", Kemin palopäällikkö Ari Soppela sanoo.
Museovirasto ei päätä rakennuksen purkamisesta, se on vain lausunnonantaja, tosin rakennushistoriallisissa kysymyksissä painava sellainen. Purkulupahakemuksen käsittelee aikanaan Kemin rakennusvalvonta.