Professori Olavi Borg oli 1950-luvun lopussa nuorena miehenä mukana kokouksessa, jossa perustettiin Suomen Kristillisen liiton Helsingin paikallisyhdistys. Hän osallistui myös puolueen alkuvuosien ohjelmatyöhön.
Tämän pitemmälle kristilliseen liittoon sittemmin liberaalien kansanedustajana ja puheenjohtajana toiminut Borg ei mennyt ."En liittynyt porukkaan, sillä minusta siinä oli mukana liian ahdasmielisiä piirejä."
Kovin nousujohteista uraa kristillisdemokraateiksi nimensä muuttaneelle 50-vuotiaalle puolueelle Borg ei näe.
"Kasvupohjaa keskisuureksikaan puolueeksi ei juuri ole. Kolme neljäsosaa äänistä menee edelleen kolmelle suurimmalle puolueelle. Vihreät veivät nuoret ja täyttivät entisen liberaalikentän kokonaisuudessaan", Borg sanoo.
Vain puoluerakenteen täydellinen muutos ja fuusiotyppisten puolueiden synty voisi Borgin mukaan avata radan nousukiitoon kristillisdemokraateille.
Puolueella on kuitenkin hänen mielestään paikkansa myös Suomessa.
"Länsimaisissa kulttuureissa kristillinen puolue on aina mitä ajankohtaisin ja sopiva.Täytyy muistaa, että niin maallistunut kuin aika onkin kulttuurin perusarvot pohjautuvat suurelta osin humanismin ja kristinuskon perustotuuksiin. Sieltä ne lainsäädännönkin arvot ovat tulleet", Borg huomauttaa.
Selvä kahtiajako
Euroopassa kristillisdemokraattien kannatuksessa on Borgin mukaan selvä kahtiajako.
"Katolisissa maissa on suuria kristillisdemokraattisia puolueita, jotka pohjoismaisen käsitteen mukaan ovat yleisporvarillisia puolueita. Luterilaisella alueella kaikki kristilliset puolueet ovat pieniä."
Erikoistapaus on Hollanti. "Siellä on useampia kristillisiä puolueita. Ne ovat olleet hyvin vahvoja ja usein johtavia hallituspuolueita."
Suomessa sektori on Borgin mukaan verraten kapea. Kristillisillä ei ole juuri markkinarakoa, koska yleiskirkollisuus on historian saatossa paljolti kanavoitunut kokoomukseen ja erityisesti vanhaan maalaisliittoon (keskustaan). Niillä on ollut paljon pappisedustajia.
"Kristillisissä on herätysliikkeitä, erityisesti helluntaisia ja vapaakirkollisia, jotka eivät ole viihtyneet suurten porvarillisten puolueiden takana."
Kristillisten arvojen korostaminen julkisuudessa ei ollut viime vuosina muotia, vaikka "uskoon tulemistapahtumat" saavat paljon julkisuutta.
"Vanhan perinteen mukaan uskonto, alkoholi ja tietyt luonnonsuojelukysymykset ovat yksilöllisiä asioita, joissa jokainen saa eduskunnassa äänestää oman vakaumuksensa mukaan. Tämä tekee vaikeaksi vahvan kristillisen näkemyksen esiin tuomisen yleispuolueelle", Borg toteaa.
Karismasta kiinni
Tästä huolimatta Borgin mielestä on perustelua, että Suomessa on oma itsenäisen puolue, joka ylläpitää kristillisiä arvoja. "Jos puolue lähtisi häivyttämään lisää perinteisiä arvojaan, ei siitä jäisi mitään jäljelle", Borg sanoo.
Kristillisdemokraattien niin kuin muidenkin puolueiden suosio on jatkossa entistä enemmän kiinni karismaattisesta johtajasta. Puheenjohtajan pitää Borgin mukaan olla lavasäteilyä omaava vahva persoona ja julkisuudessa näkyvyyttä saada henkilö.
Kristillisten kahta viimeistä johtajaa Borg luonnehtii näin:
"Bjarne Kallis on ollut varsin hyvä. Hän on kuitenkin ollut mukana niin kauan, että kasvoihin väsyminen alkaa vaikuttaa.
"Päivi Räsänen on pätevä, aito ja vakuuttava, mutta ei vahvasti karismaattinen henkilö."