Romaniassa sijaitseva kylä nimeltään Glod on itäisen Euroopan tuhansista tuntemattomista romanikylistä juuri nyt ylivoimaisesti tunnetuin. Glodissa nimittäin filmattiin viime kesänä ne kohtaukset, jotka Suomenkin elokuvateattereissa pyörivässä Borat-elokuvassa ovat esittävinään kazakstanilaista surkeutta.
Kyläläisille valkeni vasta jälkeenpäin, millaiseen elokuvaan he joutuivat. Nyt he ovat raivoissaan siitä, että heidät esitetään menestysfilmissä alkukantaisina pölkkypäinä ja heidän köyhyydestään on tullut miljoonien naurunaihe.
Sitä ei Glodin väki edes kiistä, etteikö heidän elämänsä olisi karua: ei juoksevaa vettä, ei päällystettyjä teitä, ei keskuslämmityksiä eikä juuri töitäkään. Kylän asukkaista viiden kerrotaan käyvän töissä läheisessä parantolassa tai louhoksella, ja osa hankkii elantonsa punomalla koreja, keräämällä omenoita tai poimimalla sieniä Karpaattien rinteiltä.
Kun Romaniasta tulee runsaan kuukauden kuluttua yhdessä Bulgarian kanssa EU:n jäsenmaa, ovat myös Glodin romanit unionin kansalaisia täysin oikeuksin - ainakin heidän pitäisi olla. Noiden kahden maan jäsenyys merkitsee myös sitä, että unionin kansalaisten joukkoon tulee arvioiden mukaan jopa kolme miljoonaa romania.
Romaniassa elää itäisen Euroopan suurin romanivähemmistö, ja Bulgarian vähemmistö on maanosan toiseksi suurin.
Romanien elinolot Keski- ja Itä-Euroopan maissa vaihtelevat, kertoo heidän tilanteeseensa jo vuosien ajan paneutunut tutkija Arno Tanner ulkomaalaisvirastosta.
Esimerkiksi Romaniassa romanien koulutus on selvästi heikommalla tolalla kuin Bulgariassa ja Unkarissa. "Bulgariassa on romanikirurgejakin. Se on tosin vaatinut oman kulttuurin tavoista luopumista. Romaniassa työt ovat enemmän hanttihommia."
Jos romanien yhteiskunnallista asemaa arvioi valtaväestön ja vähemmistön suhteiden perusteella, ongelmattomin on tilanne Puolassa.
"Se johtuu osaksi siitä, että romaneita on siellä vähän. Unkarissa romanit saavat parlamentaarisen edustuksensa ansiosta vielä paremmin äänensä kuuluviin", Tanner sanoo.
Vastakkainasettelua on kuitenkin joka maassa. Huonoimmin asiat ovat Serbian romaneilla.
"Vainosta ei sielläkään voi puhua, mutta aivan heitteillä romanit maassa ovat. Sosiaalisia turvaverkkoja ei ole, eikä EU:hun pyrkimisen aiheuttamaa painetta olojen parantamiseen."
Heikko tilanne on Tannerin mukaan myös Valko-Venäjällä, jossa romaneja on muutamia kymmeniä tuhansia. Maan presidentin Aljaksandr Lukashenkan väitetään olevan neljäsosaromani, mutta se ei ole estänyt maan romaniväestön aseman kurjistumista edelleen.
EU-jäsenyyskään ei Tannerin arvion mukaan ole mitenkään ratkaisevasti ole parantanut romanien asemaa vuonna 2004 jäseneksi tulleissa maissa. Esimerkiksi Tshekissä ja Slovakiassa tehtiin paljon ohjelmatyötä EU-vaatimusten täyttämiseksi, mutta se ei vielä tarkoita, että yksittäisten romanien elämä olisi kohentunut.
"Noissakin maissa on vielä suuria ongelmia."
Siitä huolimatta Tanner ei usko, että uusista jäsenmaista olisi tiedossa romanien vaellus länteen, ei edes siinä mitassa kuin 1990-luvun lopussa, jolloin Suomeenkin tuli satoja Itä-Euroopan romaneja turvapaikkaa hakemaan.