Maanantaina Ouluun vierailulle saapuva Norjan pääministeri Kjell Magne Bondevik ennakoi maahansa uutta EU-jäsenyyskeskustelua seuraavalla parlamenttikaudella. Norja on jo käytännössä suurimmaksi osaksi unionissa, mutta jäsenyys edellyttäisi Bondevikin mielestä kansanäänestystä ennen ja jälkeen neuvotteluiden.
EU-jäsenyys ei ole tällä hetkellä norjalaisten poliittisen agendan kärjessä, sanoo pääministeri Kjell Magne Bondevik. Se johtuu pääministerin mukaan varsinkin siitä, että Eta-sopimus on palvelut Norjaa hyvin useita vuosia ja on taannut pääsyn EU:n sisämarkkinoille, jotka juuri laajenivat. Mutta kaikki tämä tietenkin ilman samaa poliittista vaikutusvaltaa kuin EU:n jäsenillä. Norjalta puuttuu tuoli pöydästä, jonka ääressä päätöksiä tehdään.
"Tässä on kyse plussien ja miinusten tasapainosta, ja meistä tuntuu, että toistaiseksi paras ratkaisu on ollut olla ei-jäsen", Bondevik sanoo Kalevalle antamassaan puhelinhaastattelussa. Hän on tulossa ensi tiistaina kollegansa Matti Vanhasen kutsusta Suomeen työvierailulle, joka suuntautuu Ouluun.
"Uskon, että Norjassa käydään asiasta (mahdollisesta EU-jäsenyydestä) uusi keskustelu seuraavalla parlamenttikaudella. Tuolloin on myös kokemusta EU:n laajenemisen seurauksista ja EU:n uudesta perustuslaista, josta ei ole vielä sovittu", Bondevik perustelee. Vaalit ovat syksyllä 2005.
Eikä norjalaisilla ole mitään kiirettä. Maa on jo käytännössä suurimmaksi osaksi (käyvän arvion mukaan vähintään 80-prosenttisesti) unionissa. Se on myös suuri - kevyesti kymmenen suurimman joukossa - nettomaksaja EU:n koheesiorahastoon.
"Lisäksi EU:n laajenemisen yhteydessä on luotu uusi rahoitusmekanismi, jonka kautta Norja osallistuu uusien jäsenmaiden taloudellisten ja sosiaalisten erojen kaventamiseen. Mekanismin kautta Norja ja muut Eta-maat maksavat vuosittain seuraavan viiden vuoden aikana 233 miljoonaa euroa tuohon tarkoitukseen", Bondevik muistuttaa.
Norja on myös mukana Schengen-sopimuksessa ja se on pannut tarvittavat sisämarkkinadirektiivit voimaan tavalla, joka tekee norjalaisista heidän omasta mielestään luokan parhaita oppilaita. Norjalaisfirmat puolestaan saavat laajentumishyödyn Etan (Euroopan talousalueen) kautta.
Muita Eta-maita ovat vielä Islanti ja Liechtenstein (sveitsiläiset torjuivat sen kansanäänestyksessä). Islannillakaan ei näytä olevan tänään mitään syytä kiirehtiä EU:n eteiseen.
EU-pyörittelyä
Tuoreen gallupin mukaan 57 prosenttia norjalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä, 43 on vastaan. Mutta luvut kertovat vain niistä, jotka sanoivat tietävänsä kantansa, kun samaan aikaan ilmeisesti reilu viidennes kansasta on epätietoisia tai epävarmoja.
Bondevik ei ryhdy kuitenkaan arvioimaan mielipiteiden kehityksen suuntaa. "Mielipidetutkimusten mukaan kyllä-puolen kannatus on kasvanut. Niitä, jotka sanovat haluavansa jäsenyyttä, on enemmän kuin niitä, jotka torjuvat sen. Tuo enemmistö on ollut viime kuukaudet melko vakaa, mutta uskon, että ne puolueet, jotka selkeimmin kannattavat jäsenyyttä, haluavat odottaa, kunnes kyllä-äänten enemmistö on vakaampi", pääministeri sanoo.
Hän myöntää samalla, että aina on olemassa riski, että mahdollinen kansanäänestys tuottaisi Norjassa kolmannen kerran ei-vastauksen. Millään hallituksella ei olisi kuitenkaan sellaiseen varaa.
"Mielipiteeni on, että jos EU-jäsenyysasia otetaan esille vielä kerran, Norjassa tulee järjestää kansanäänestys, ennen kuin haemme jäsenyyttä eli ennen kuin aloitamme jäsenyysneuvottelut. Jos neuvotteluiden takana ei ole enemmistöä, niitä ei pidä aloittaa", Bondevik toteaa.
"Mutta", pääministeri jatkaa, "meillä pitää olla kansanäänestys myös mahdollisten neuvotteluiden jälkeen, koska niiden tulos voi olla hyvin tärkeä esimerkiksi kalastuksen (keskeinen kynnyskysymys) ja maanviljelyselinkeinon kannalta."
Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että Bondevik varsinaisesti ajaisi kahden referendumin politiikkaa, vaan hän pikemminkin - osana norjalaista EU-keskustelua ja -kikkailua - hahmottelee parasta vaihtoehtoa siltä varalta, että asia nousee tulevaisuudessa vahvasti agendalle.
Komppania Irakista
Norjan ulkopolitiikalla on ollut viime vuosina runsaasti näkyvyyttä ennen muuta Lähi-idässä.
Norja oli viime kesänä ensimmäinen Irakin sotaa arvostelleista maista, joka kuitenkin lähetti joukkoja Yhdysvaltain johtaman liittouman tueksi. Nyt Norja on vetämässä komppaniansa pois kesäkuun loppuun mennessä.
Vetäytymisen syy ei ole kuitenkaan turvallisuustilanteen radikaali heikkeneminen Irakissa, vaan muun muassa tarve ylläpitää kotona (pienen maan rajallisia) resursseja Naton nopean toiminnan joukkoja varten.
"Pitää paikkansa", Bondevik sanoo. "Lisäksi pidämme Afganistania tärkeimpänä painopisteenämme. Norja osallistuu jatkossakin pyrkimyksiin Afganistanin vakauttamiseksi omilla sotilailla ja lisäämällä kehitysapuamme."
Norja teki juuri päätöksen lisäväen lähettämisestä Afganistaniin; se toimii brittien johtamassa jälleenrakennusryhmässä yhteistyössä Suomen ja Ruotsin kanssa.
"Norjan suunnitelma oli alunpitäen, että niin kutsuttu insinöörikomppaniamme pysyy Irakissa yhden vuoden, ja se päättyy kesäkuun lopussa. Vetäytyminen tapahtuu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, eikä ole uusi päätös."
"Lisäksi jos YK:n turvallisuusneuvosto antaa tarvittavan mandaatin, rajoitettu määrä norjalaisia esikuntaupseereita jää Irakiin", pääministeri jatkaa.
Erityissuhde
Kehittyykö Naton rooli Euroopassa ja sen rajojen ulkopuolella mielestänne oikeaan suuntaan?
"MInusta tuntuu siltä. Mutta on tärkeää painottaa, että meidän (Euroopan) on ylläpidettävä transatlanttinen suhde. Seuraamme siis suurella mielenkiinnolla, mitä (turvallisuuspolitiikassa) tapahtuu EU:ssa. Meille on tärkeää, ett Nato jää keskeiseksi turvallisuusorganisaatioksi", Bondevik vastaa tavalla, joka heijastaa osaltaan maan tiivistä suhdetta Yhdysvaltoihin.
Mitä tulee Nato-operaatioihin sen oman alueen ulkopuolella, niiden tulee Norjan mielestä nojata kansainvälisiin yhteistyöorganisaatioihin kuten Etyjiin ja ennen muuta YK:hon.
Baltian maihin
Mitä mieltä olette tänään perinteisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä? Onko se menettänyt energiaansa?
"Sillä on edelleen suuri arvo", Bondevik vakuuttaa. "Pääministerit tapaavat varsin usein (jälleen elokuussa Islannissa). Se on tärkeää sekä alueen yhteistyön itsensä kannalta mutta myös siksi, että se vahvistaa alueen merkitystä Euroopassa. Näen lisäksi suuria mahdollisuuksia yhteistyön laajentamisessa Baltian maihin. Pohjoismaiset pääministerit voisivat tavata baltialaiset kollegansa useammin."
Norja samoin kuin Islanti ovat myös kiinnostuneita osallistumaan joihinkin pohjoismaisten ja baltialaisten EU-maiden tapaamisiin, jotka edeltävät EU-huippukokouksia.