Oikeuttaako sananvapaus tekijänoikeusrikoksiin, kunnianloukkauksiin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan?
Ei tietenkään oikeuta, mutta huolestuttavan usein näin näkee vähintään oletettavan tai jopa väitettävän.
Puheena ovat tietysti netin maahanmuuttoa arvostelevat valeuutis- ja vihasivustot, joita on viimeisten parin vuoden aikana versonut Suomeenkin useita.
Eniten julkisuutta on saanut MV-lehti, jota vastaan Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden järjestö (SONK) aloitti boikotin tammikuussa. SONK vetosi yrityksiin, että ne lopettaisivat mainostamisen MV-lehdessä.
Boikottiin liittyi pian kahdeksan muutakin opiskelija- ja nuorisojärjestöä, mutta kampanja ehti henkilöityä SONK:n puheenjohtajaan Hanna Huumoseen, joka joutui häirinnän ja uhkailun kohteeksi.
SONK kuitenkin vain jatkoi jo aiemmin aloitettua painostusta. Jo viime huhtikuussa Google poisti mainospaikan MV:n sivuilta useiden mainostajien kiellettyä mainostensa näyttämisen MV:n sivuilla.
Boikottia on käsitelty somessa paljon. Toistuvasti se on ymmärretty sananvapauden rajoittamiseksi, mitä se ei ole.
Huumonen itse on verrannut asiaa karamelleihin: sananvapauden turvin saa sanoa, ettei syö karkkia. Tämän sanominen ei kuitenkaan tarkoita, että kieltäisi syömisen muilta.
Jos kertoo karkin olevan epäterveellistä, voi joku päättää olla syömättä karkkia. Tämä voi johtaa jopa karkinsyönnin loppumiseen, mutta kenenkään ilmaisunvapautta ei tässä loukata.
Mutta eikö näillä moitituilla sivuilla muka ole oikeus kritisoida maahanmuuttoa? Tietysti on ja kunpa ne tekisivätkin vain sitä.
Valeuutis- ja vihasivustojen ”maahanmuuttokritiikki” on kuitenkin valitettavan usein maahanmuuttajien kritiikkiä tai paremminkin solvaamista.
Suomalainen ”maahanmuuttokriitikko” pystyy yhtä aikaa huolestumaan islamin naisia halventavista käytännöistä ja haukkumaan hänen kanssaan eri mieltä olevat suomalaisnaiset suvakkihuoriksi.
Kovin usein joutuukin kysymään tuon kolumnin aloittaneen lauseen. Olen kysynyt sen monissa Facebook-ryhmissä lukuisia kertoja, mutta vastauksen saa hyvin harvoin.
Itse asiassa huorittelun tai mutiaisiksi nimittelyn oikeutuksen perään kyseleminen on nopein keino tyrehdyttää keskustelu. Harva kehtaa tällaista puolustaa, kun suoraan kysytään.
Vihasivustojen boikotoinnissa on kyse yksinkertaisesti siitä, että hyvin suuri osa suomalaista ei hyväksy näiden sivustojen sisältöä ja tapaa toimia.
Tämän ilmaiseminen kuuluu sananvapauteen, mitä valeuutissivustojen kannattajat eivät paradoksaalisesti halua ymmärtää.
Mainostajat puolestaan saavat ihan itse päättää, haluavatko näkyvyyttä näillä sivustoilla. Juuri kukaan ei halua ja sekin kertoo paljon.
Maahanmuutosta saa ja siitä pitää keskustella, mutta senkin voi tehdä asiallisesti.
Maahanmuuttokritiikkinä sisältöään pitävät vihasivustot voisivat olla oikean maahanmuuttokriittisen keskustelun alustoja ilman pelkoa boikoteista tai oikeusjutuista hyvin yksinkertaisilla muutoksilla: lopetetaan muiden juttujen varastaminen, siivotaan kommenteista solvaaminen, jätetään jutuista pois rasistinen vihjailu sekä lopetetaan huhujen ja muiden varmistamattomien tietojen julkaiseminen.
Ei se tuon vaikeampaa olisi.
Kolumni