Suomen kaikkien aikojen kuohuttavimpiin kuuluvan rikoksen, Bodominjärven kolmoissurman selvittämisessä ollaan nyt tilanteessa, jota vielä pari vuotta sitten oli vaikea kuvitella: lähes päivälleen 45 vuotta verityön jälkeen nostetaan murhasyyte. Sen saa järvellä telttailleen nelihenkisen nuorisojoukon ainoa henkiin jäänyt, nykyinen espoolainen eläkeläinen Nils Gustafsson. Poliisi on vakuuttunut todistusaineistonsa pitävyydestä, ja myös Espoon kihlakunnansyyttäjien mielestä aineisto on riittävä.
Poliisin 500-sivuinen esitutkinta-aineisto ei vielä ole julkista, joten tällä hetkellä ei ole tietoa, millainen on poliisin ja syyttäjien kokonaisnäyttö epäillyn syyllisyyden osoittamiseksi. Se tiedetään, että syyllisyys pyritään näyttämään toteen monen tekijän osatodistuksen perusteella. Tärkeimpien todisteiden joukossa ovat ulkomaisissa rikostutkimuslaboratorioissa tehtyjen dna-tutkimusten tulokset.
Vaikka vanhoista verijäljistä otettujen näytteiden todistusarvo voi äkkiseltään tuntua huteralta, on dna:han nojautuen viime vuosina selvitetty yhä useampia surmatöitä, muun muassa Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin murha sekä Imatralla joitakin vuosia sitten tapahtunut Eveliina Lappalaisen tappo.
Jos Bodominjärven surmien tutkinta on ollut kuin palapelin kokoamista, on myös mahdollisen tuomion perustelu melkoinen oikeudellinen pähkinä. Mikäli epäilty todetaan surmaajaksi, oikeus joutuu punnitsemaan, onko kyseessä murha vai tappo ja minkä ajan lainsäädäntöä tuomiossa noudatetaan. Murha ei vanhene koskaan, mutta sen sijaan tappo vanhenee nykylain mukaan 20 vuodessa.
Syyte ei kuitenkaan ole vielä tuomio, eikä syytetty ole murhaaja tai edes tappaja ennen kuin oikeus on kantansa sanonut. Syytetty itse kiistää edelleen tiukasti syyllisyytensä. Siksi jo nyt voi pitää todennäköisenä, ettei lopullinen ratkaisu synny käräjäoikeudessa vaan joko hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa.
Kävi Bodominjärven surmien oikeuskäsittelyssä miten tahansa, tapauksen viime vaiheet ovat osoittaneet, että rikostutkintamenetelmien kehitys voi avata ja mahdollisesti selvittää hyvinkin vanhoja henkirikoksia. Esimerkiksi Oulussa on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana tapahtunut viisi surmaa, joiden tekijät ovat edelleen tavoittamattomissa. On hyvät syyt toivoa, että näidenkin surmatöiden tekijöitä vielä nähdään oikeudessa.
paakirjoitus@kaleva.fi