Suomen historian ehkä kuuluisimmasta surmateosta tulee ensi keskiviikkona kuluneeksi 100 vuotta. 16. kesäkuuta 1904 suomenruotsalainen 29-vuotias aatelismies Eugen Schauman ampui kuolettavasti Venäjän kenraalikuvernööriä Nikolai Bobrikovia. Heti perään hän surmasi itsensä.
Valtiovalta ei järjestä mitään virallisluonteista tapahtumaa vuosipäivän johdosta. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä Schaumanin toiminnassa kyse oli murhasta, vakavasta rikoksesta. Nykyajan kielenkäytössä Schauman saisi varmasti etuliitteekseen sanan terroristi.
Toisin oli 100 vuotta sitten. Venäjän harrastama sortopolitiikka Suomessa henkilöityi Bobrikoviin. Siten Schaumanin teko hyväksyttiin laajasti, ja monet nostivat hänet kansallissankarin asemaan.
Schauman haudattiin kahdesti. Väliaikainen hautapaikka oli Helsingin Malmin hautausmaalla, ja haudasta tuli pian palvonnan kohde. Vuonna 1906 Schaumanin jäännökset siirrettiin hautaan Porvooseen. Tästä tilaisuudesta tuli suuri isänmaallinen surujuhla.